”Jos kunnioitetaan omistusoikeutta, niin Planter saa metsästä vaan omalla maallaan tai sellaisella, johon saanut luvan. Silloin suuri osa metsistä jää edelleen hirviporukoille, mutta joku pienikin vuokraamaton alue voi vaikeuttaa merkittävästi metsästystä.”

Ajatukseni oli, että metsä olisi edelleen vuokrattuna seuralle, eikä siten vaikeuta seuran metsästystä. Jos tuhot pysyvät kohtuullisesti kurissa, ei aiheuttaisi mitään toimenpiteitä.

Jos kuitenkin käy kuten on monesti käynyt, että kolme viikkoa jahtikauden alkamisen jälkeen seura ilmoittaa, että luvat ovat loppu ja taimikkoni pullistelee hirviä, niin jotenkin tuntuisi oikeudenmukaiselta, että saisin itse ”paikata” tilanteen.

Pankkiluvat metsänomistajille?

Tämä johtaa surkeaan loppuun, kun metsästäjät vanhenevat ja samaan aikaan viranomaiset keksivät uusia rajoituksia sen sijaan, että miettisivät miten metsästystä pystyttäisiin helpottamaan.

Täällä on aiemmin kovastikkin vedottu siihen että luvat maksavat maltaita. Itse asiassa se hinta, jonka olen kuullut on jo toistakymmentä vuotta vanha ja senkin olen unohtanut. Siis mitä se hirvilupa sitten maksaa?

Minusta tämäkin keino pitää olla käytettävissä, niin tärkeästä asiasta on kyse.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Lupavirkamiesten on herättävä vallitsevaan todellisuuteen. Pelko siitä, että lupapolitiikkaa jotenkin höllentämällä hirvet ammuttaisiin loppuun, on täysin turha. Tämä ei ole poliittinen eikä uskon asia, vaan puhtaasti matemaattinen. Useimpien hirviseurueiden tämänhetkisten jäsenten enemistö koostuu suurten ikäluokkien edustajista, eli nykyisistä seitsemänkymppisistä. Nuoremmat ikäluokat ovat heistä keskimäärin vain puolet, pienimmät vain reilun kolmasosan. Kaiken lisäksi nämä pienennät ikäluokat asuvat enimmäkseen pääkaupunkiseudulla ja muutamassa maakuntapääkaupungissa. Heidän harrastuksensa on yleensä jossain muualla kuin metsällä jossa hirvet ovat. Jokainen palstan hirvenmetsästäjistä voi rehellisesti kysyä itseltään, kuinka moni heidän jälkikasvustaan jatkaa hirvenmetsästystä. – Oikeat päätökset syntyvät tosiasiat tunnustamalla.

Se , paljonko hirviä kaatuu , ei ole enää luvista kiinni . Sen voi päätellä siitä , että lähes 20% pyyntiluvista on jäämässä tältä kaudelta käyttämättä . Riistaviranomaisten tavoite oli yli 90%:n käyttöaste . Metsästykseen on käytetty yli 4500 päivää enemmän , kun vuonna 2016  ja miestyötunteja kertynyt yli 300 000 enemmän  , kun viime kaudella.

Mitä tulee harrastuksen jatkuvuuteen , on ainakin oma pesue (4) kiinnostunut aivan muista asioista, kun hirvistä . Itsekin harkitsen vakavasti toisia harrastuksia . Esim. fasaanijahti olisi vähemmän sitovaa . Harrastukseen sopivan aseenkin hankin kesällä ja ampumaharjoitukset olen aloittanut muutama vuosi sitten. Kymmenen viikonlopun pimeästä pimeään kestävät  metsästystapahtumant hirvien parissa eivät oikein enää jaksa sytyttää . Muutaman tunnin lintujahti omaan tahtiin tarjoaan enemmän sisältöä elämään . Samaa miettii varmasti moni nuorempikin metsästäjä .

Vuosi sitten riistahallinnon teema oli väittää, että hirvikanta on pienentynyt vuosituhannen alimpaan tasoon. Hirvien piilottelu ei kuitenkaan onnistunut.

Nyt tämän vuoden teema on, että lupia on, mutta ei pystytä kaatamaan, vaikka on yritetty entistä kovemmin.

”Se , paljonko hirviä kaatuu , ei ole enää luvista kiinni . Sen voi päätellä siitä , että lähes 20% pyyntiluvista on jäämässä tältä kaudelta käyttämättä . Riistaviranomaisten tavoite oli yli 90%:n käyttöaste .”

Riistaviranomaisten tavoite oli 80% käyttöaste. Pankkiluvat 20% jätettiin taas käyttämättä….venkoilu ja selittely jatkuu, mutta on aivan liian läpinäkyvää:

https://www.metsalehti.fi/artikkelit/syksyn-hirvijahtiin-lisaa-kaatolupia/

Tässä ketjussa vedettiin jo hädissään oravakolaritkin yhtä suureksi ongelmaksi kuin hirvikolarit….kun ei enää muita selityksiä löydy tyhjäksi kaavitun laarin pohjalta.