”Metsänomistajat ovat todenneet ,että kuusella on helpomi tehdä tulosta.”

Onhan ero koivuun ja mäntyyn ja hirvieläintuhoriskin torjuntaan verrattuna melkoinen.

”Kiertoaika lyhempi ja hehtaarisaanto isompi ,kun männyllä ja kantohinta parhaimmillaan sama.”

Kantohinnan eroja on turha verrata uudistamisvaiheessa. Mutta vertaatko kiertoaikaa ja saantoa samalla kasvupaikalla eli mt-omt:llä?

”Kuusta yritetään tästäkin syystä kasvattaa niissäkin olosuhteissa ,joissa mänty olisi parempi vaihtoehto.”

Voihan vaivattomuus olla yksi syy. Toinen se, ettei tulevista tuotoista (esim. laho, kirjanpainajat jne.) välitetä, kun metsät myydään ennen seuraavaa hakkuuta. Mutta älä nyt vaan unohda hirvieläinriskiä, mikä on varmasti eniten päätökseen vaikuttava tekijä.

”Liian rehevälle maapohjalle istutettujen männiköiden  kehittyminen huonolaatuisiksi räkämänniköiksi on edesauttanut valintaa kuusen suuntaan. Luonnollinen valinta räkämännikön uudistamisessa on kuusi.”

Tai koivukin olisi hyvä vaihtoehto, ellei riski olisi niin kova. Mäntysukupolven jälkeen tuoreelle kasvupaikalle kuusi voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

”Tällä hetkellä männyn ja koivun osuus on selkeässä kasvussa ja hyvä niin. Tilanne kehityy oikeaan suuntaan. Tätä kehitystä ei ole syytä uhata hirviä demonisoimalla.”

Ei tarvitse demonisoida, muttei myöskään tapasi mukaan vähätellä.

Suurin syy männyn ja koivun suosion kasvuun on varmasti kuivuus, kuumuus, ilmastonmuutoksen myötä kasvava tuholaisriski ja juurikääpä.

Tai monenkirjavista neuvoista huolimatta sorkkaeläinten tuhoama männikkö tai koivikko. Jopa kallis torjuntaketju pienen virheen seurauksena voi pettää ja vuosien työ + kustannukset valuu hukkaan. Tuloksena on kuusivaltainen puusto kuviolle, jonne juurikäävän takia on yritetty saada puulaji vaihtumaan.

Koivun kasvatuksen yleistymistä suosiikin nimenomaan sen kuusta parempi stressinsietokyky muuttuvia olosuhteita vastaan. Kun paikalta on todennäköisesti hakattu kuusivaltainen puusto, maaperän hyvinvointikin puoltaa rehevälle kasvupaikalle koivua. Tuloksen laihuus selviää kymmenien vuosien kuluttua, kun tiedetään puutavaralajien hinnat ja sen hetkinen ilmasto, millä kasvupaikoilla kuusi enää järeänä tukkipuuna pärjää. Itse vältän kuusen istutusta muualle kuin selkeästi kosteille kasvupaikoille. Mt-kasvupaikka, mutta kesällä kuivuudesta kärsivä moreenimaa on nykyään koivun ja männyn maata.

Kuusella esiintyy lahoa yleisesti varsinkin alikasvoskuusikoissa (jk-metsät). Muutenkin juurilahon takia kuusi on huonompi vaihtoehto laholle alttiilla paikoilla kuin koivu, jos on edellytykset koivun kasvatukseen.   Ra-koivu varsinkin kasvaa nuorena niin nopeasti, että jo e-puuna tai kuitupuuna myytynä se antaa nykyhinnoilla suunnilleen saman lopputuloksen kuin kuusikko. Pieni laho ei pudota kantohintaa yhtään. Tukilla asia on toisinpäin.

Joko Suorittava kävi uusimassa hirvikokeen ? Minäpä kävin, taas on pari vuotta jatko-aikaa.

Eli syksyllä taas passissa palellaan, vaikka Suorittava talvella arveli lopettavansa. Minähän sanoin, ei sitä niin vain koira kirpuistaan pääse. Nuorena sitä tuli ammuttua kiekkoja paljonkin, saatakin laukausta illassa. Ja kiekot myös särkyivät, eivät pelkästään pudonneet. Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen olen ampunut yhden kiekon. Pojanpoika houkutteli kokeilemaan, arveli saavansa papan naurunalaiseksi. Oli vähän hämmästynyt ilme, kun kiekko pölähti palasiksi. Lentävää lintua en ole ampunut viimeiseen kymmeneen vuoteen, ainoastaan istuvaa lintua. Ja näinkin on paisteja kertynyt. Usein kuulee sanottavan, että riistallekin täytyy antaa mahdollisuus. Olen sitä mieltä, että kun varmistin on lykätty eteen, niin silloin ampumapäätös on tehty eikä siinä vaiheessa riistalle saa antaa enää mitään mahdollisuutta, laukauksen on oltava varmasti tappava. Siksi en ammu enää lentoon.