Mitä edustaa metsänomistaja? Jo Sirkka-Liisa Anttila hoksasi, että metsänomistuksella on useita tavoitteita. Joku on metsätalouden harjoittaja, toinen metsästystalouden harjoittaja, kolmas luonnonsuojelija jne. Ei näin epähomogeenisen porukan ajatuksia voi määritellä.

Uutiset ja lokit-osastolta: ”Meidän pitäisi saada enemmän lehtipuustoa ja mäntyä, mutta minkäs teet, kun sorkkaeläimet popsii ne. Toimiiko Suomen riistapolitiikka”, kyseli Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Työtehoseuran toimitusjohtaja Juha Ojala vastasi Niemen esittämään kysymykseen ykskantaan:

”Ikävä kyllä ei toimi. Riistalainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen, jossa hirvieläimien ja petojen kannan säätely ajanmukaistetaan ja maanomistajien päätösvaltaa lisätään.”

Kyllähän tätä on jo hyvän aikaa odotettu, että metsäteollisuus puuttuisi hirviasiaan riittävällä painollaan. Yksityiset puuntuottajat ovat olleetkin näissä asioissa aivan mopen osassa. Teollisuuden omissa metsissä alkaa nyt olla melko paljon pahimmassa riski-iässä olevia taimikoita, ja uudet vaatimukset puuston monipuolistamisesta ovat nyt kyllä sellainen yhdistelmä, että nyt on toiveita, että mannerlaatat vihdoinkin heilahtavat.

Missä hirviä esiintyy tuo 5,5/1000 , siellä on jahtaajiakin. Alle kolmen tiheyksillä alkavat osallistujat olla hakusessa. Tosin tilanne ei kauaa siinä säily. Kun kiinnostus metsästystä kohtaan laskee , hirvet ottavat jälleen tilan haltuun. Lopetuspäätöksen tehnyt metsästäjä ei monestikaan palaa enää joukkoon.

Pikkuisen ihmetyttää ”napahenkilöiden” polte muuttaa lakeja ja päätöksentekorakenteita . Kuitenkin lopulliset päätökset eri tilanteissa tekee jokainen seura ja metsästäjä oman tuntemuksensa perusteella.  Jos lupien käyttöaste on keskimäärin 80% ja paikoin lähellä puolta , syy/vika löytyy paikalliselta tasolta ,jossa lopulliset ratkaisut tehdään.

Kannattaa miettiä enemmänkin sitä , ovatko metsästysseurat kuihtumassa jo siellä ,missä ongelma on laajenemassa tai ovatko pedot jo aiheuttaneet hirvien laumaantumisen laajemmalla aluiella. Vahinkojen keskittyminen valtateiden tuntumaan voi johtua teiden suolauksen houkuttelevasta vaikutuksesta ja siitä ,että vilkkaiden teiden läheidyydessä metsästys on haasteellista. Koiraa ei haluta syöttää susilla eikä johdattaa saaliin perässä auton alle. Molemmat vaihtoehdot aiheuttavat katvealueita  toimintaan. Suolattu haaparisukko ja pajukko tien varrella on hirville houkutteleva vaihtoehto . Koiraa noihin olosuhteisiin ei kukaan vapaaehtoisesti laita.

Kerrataan vielä Keski-Suomen tilannetta. Lupien käyttöaste 80%. Parilla paikkakunnalla alle 60%. Pyyntilupia on haettu parisataa viimevuotista enemmän. Luvat mahdollistavat  noin 4000:n hirviyksilön poistamisen päiviltä. Toteutuessaan kaatuisi hirviä yli kolmannes viime kautta enemmän. Maanomistajien ääntä on siis kuultu ,mutta kokonaan eri asia on pystytäänkö kaikkien toiveita täyttämään.

Kyllä niitä hirviä vaan tahtoo olla riesaksi asti sielläkin, missä ei ole susia eikä valtateitä.