Pian alkaa taas jokakeväinen vääntö ensi syksyn hirviluvista. Hupaisaa kuulla taas palopuheita varovaisen metsästyksen puolesta, taustatietona tämänkin palstan mielipiteet. Metsänomistajista koostuva porukka tulee luultavasti taas tänäkin vuonna korostamaan maltillisen metsästyksen välttämättömyyttä. Alustus tähän suuntaan tapahtui jo rhy:n vuosikokouksessa.

Lähiympäristössä on runsaasti sekä UPM:n ,että Groupin edellä mainitulla tavalla hoidettuja metsätetä. Hirvet liikkuvat mieluusti niitä pitkin ja napsivat pajukkoa ,kun se on pituudeltaan sopivaa eikä liian puisevaa. Viereiseen hoidettuun taimikkoon ei juuri poiketa, mutta ”syömävaran”  sisältämiin taimikoihin jäljet johtaa helposti.  Syömävaran on viisainta antaa kehittyä vasta ajoissa tehdyn varhaisperkauksen jälkeen. Tuolloin kasvatettava puusto kehittyy nopeasti karkuun hirvien ulottuvilta ja hirvet syövät mieluiten sopivalle korkeudelle kasvavaa vesakkoa täydentäen raivauksen vaikutusta . Mahdolliset vahingot kasvatettaviin taimiin jäävät minimaalisiksi. Varsinaisen th:n yhteydessä syömävaraa voi jättää enemmän ,jos siltä tuntuu. Minä en jättäisi. Männyn latvukset ovat hirvien ulottumattomissa ja sivuiksia joutaakin syödä.

PS. Juuri saamani tiedon mukaan pyyntilupiin on tulossa 10%n lisäys tulevalle kaudelle. Nähtäväksi jää ,ovatko luvat tarpeen ,kun viime kaudellakin jäi reilu neljännes käyttämättä.

Yhä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa, asiantuntemus jää siihen, että metsää ei saa polttaa. Ikänsä metsässä leipänsä eteen töitä tehnyt on huomattavasti parempi asiantuntija metsän suhteen, omistipa metsää tai ei, verrattuna nykyisiin metsänomistajiin. Osoittaako yhä huimaa vauhtia lisääntyvät aukkojen ja taimikoiden oman onnensa nojaan jättäminen miten suurta asiantuntijuutta?

Keski-Suomen hirvivahingot ovat suorastaan romahtaneet. Vuonna 2018 korvauksia maksettiin 230 000€ ja vuonna.                      2023 enää 17 000€. Hirvikolarit ovat vähentyneet samalla ajanjaksolla 180:stä. 100:aan. Näin muuttuu maailma.

Juurihan tuossa metsälehdessä luki että metsänomistajista vain 10% hakee korvauksia tuhoihin niin en tiedä onko suorittava jollakinlailla yksinkertainen kun ei tunnu ymmärtävän asiaa.

Teitten varsilta on turha katsella hirvituhoja sieltä ette löydä kuin yksittäisiä syöntejä. Syvemmälle kun viitsii mennä ja vielä jos raivaussahan ottaa mukaan niin näkee totuuden. Metsätaloudesta elävänä tämmöisiin hirvituhoihin kiinnittää aivan erillailla huomiota missä ne on ja miten niitä pystyisi välttämään. Minulla on esimerkiksi kattavat penkkatieverkostot joita en yhtäkään ole sulkenut. Annan ihmisten niillä liikkua olivatko sitten marjastajia tai metsästäjiä. kaikki liike mikä teille saadaan häiritsee hirvien elämää. Eihän ne tietysti talvella auki ole muuta kuin hakkuiden tai muiden hoitotöiden takia mutta sulanmaan aikaan kaikki on ihmisten käytössä.