Kun olin  työelämässä viimeisiä vuosia ,hirvikanta oli siinä vaiheessa kolmanneksen nykyistä suurempi kymmenen vuotta sitten alkaneen nousukauden seurauksena. Kiertelin lukuisia taimikoita koneella palstoille mennessäni ja katselin kokonaisuutta pari metriä jalkamiestä korkeammalta. Mielipiteeni perustuu pitkälti niihin kokemuksiin. Mitä pyöräilyyn tulee ,yli 12 000 kilometriä pyörän selässä maastossa ja metsäteillä tarjoaa melkoisen visuaalisen pläjäyksen siitä ,mikä on metsien tila. Ei rajoitu havainnot aukkoon eikä kahteen. ”Otanta” ulottuu viiden kunnan alueelle. Suurin osa kirjoittelijoista kertoo vain omista metsistään.

Näillä nurkilla( hirvitalousalue K-S2) hirviä on kolmannes vähemmän vuoteen 2018 verrattuna ja tuskin puolta siitä ,mitä vuosituhannen vaihteessa. Tämä kannattaisi jo viimeinkin ottaa huomioon taimitilauksia tehtäessä. Laajoja täystuhoja ei esiintynyt silloinkaan ,kun hirviä oli 10 yksilöä tuhannella( oman seurani alue 2000- luvun alussa). Nyt hirviä oleskelee vain kolme tuhannella.

Hirviä kaadettiin kuluneella kaudella/K-S2  lähes puolet vähemmän vuoteen 2018 verrattuna. Isompiakin pudotuksia löytyy Uusimaa kakkosella kaadettiin vain 10% vuoteen 2018 verrattuna. Kannattaakin tarkistaa mikä on tilanne omalla hirvitalousalueella. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Moni tuntuu valitettavasti  elävän edelleen vuosituhannenvaihteen tunnelmissa.

Suosittelen edelleen suorittavalle siellä pyörälenkillä ollessa pieniä kävelyjä siitä tienlaidasta hyvin hoidetun taimikon sisään. Asiat eivät aina olekaan niin kuin ne näyttävät tai haluaisi niiden olevan.

Samoja terveisiä annan Visallekin. Läheskään koko Suomi ei ole Visan tilusten tavoin pysyvää talvehtimisaluetta eikä hirvien muuttoreitillä.

Tuskin olisi pahitteeksi ,jos Visakin malttaisi tutustua luken sivuilta tilastoihin hirvikannan kehityksestä viimeisen kuuden vuoden aikana. Asia on helppo selvittää koskien koko maata sekä riistakeskus- ja hirvitalusalueittain. Paikallinen hirvipäällikkö voi vielä pyytäessäsi näyttää vastaavat tiedot rhy:n ja oman seuran kohdalla. Samalla selviää sekin ,onko asetettuihin tavoitetiheyksiin päästy. Näiden tietojen hankkimiseksi ei tarvitse nostaa edes pakaroita sohvalta.

Toki on tullut vastaan ensiharvennuksina monien mielestä hirvien taimikkovaiheessa ”pilalle” syömiä kohteita. Puuta on kuitenkin kertynyt ensiharvennuksessa ihan kohtuullisesti eikä hakkuun jälkeen ole jäänyt jäljelle merkkejäkään hirvien vierailuista niilläkään alueilla ,joilla hirviä oli todella paljon.( Olen kolunnut koko kuvion puu puulta). Nyt ei pitäisi yleisellä tasolla olla suurta syytä huoleen. Riittää ,kun huolehtii taimikostaan suositusten mukaisin keinoin jättämättä niihin liikaa hirviä houkuttelevaa materiaalia . Tarvittaessa vähän tricoa niskaan ja se on siinä. Tästä on apua silloinkin ,jos hirvien määrä lähtee jossakin vaiheessa syystä tai toisesta nousuun.

Multia on edustava esimerkki kehityksen suunnasta ja lisäksi kyseessä on kohtalaisen kookas metsäinen pitäjä. Vuosituhannen vaihteen hirviaitasta on muodostumassa tyhjiö. Lähes yhtä raju pudotus näkyy ympäristökunnissakin. Multialla kaadettiin alle yksi hirvi  tuhannelta kuluneella metsästyskaudella.

Kerronpa vielä , miten hirvien hupeneminen näkyy oman paikkakuntani tilastoissa. Kaudella 2020-21 saalista saatiin keskimäärin 0,750 otusta metsästyspäivää kohti . Kuluneella kaudella lukema oli enää 0,530. Saalismäärä vähentynyt vakaasti vuosittain.. Vielä vuosikymmen sitten alle hirvi/päivä -tahtia pidettiin huonona. Vuosituhannen vaihteessa suhdeluku oli kaksi ja meilläkin parhaana päivänä seitsemän .

Kun lukee Tiirolan FB-tilin kommentteja niin voi havaita, että pinnan alla kuplivaa tyytymättömyyttä on havaittavissa siellä täällä, sekä metsäammattilaisten että metsänomistajien piirissä. Sidosryhmiä ei kuunnella, kuusta istutetaan edelleen kuiville kankaille, kantatavoitteita nostetaan petovaraksi ja kaatolupia jää käyttämättä.

Kommentoin sinne. ”Hirvien säästely pedoille yhdistettynä hirven ja suurpetojen koira-avusteisen metsästyksen vaikeutumiseen on tulenarka yhdistelmä. Ei mene pitkään, kun metsissämme vilisee molempia. Kauriiden kannanhoito hoitunee vielä runsaslumisina talvina ruokintapaikoilta ilman koiriakin. Kun lumitalvia on harvemmassa muuttuneessa ilmastossa, tämäkin vaikeutuu. Johtopäätös: sidosryhmien vaikutusvaltaa kannanhoidon päätöksenteossa tulisi lisätä ajoissa, ennen kuin tilanne eskaloituu. Lisäksi suurpetojen metsästys pitäisi saada uudelleen mahdolliseksi.”

MTK:n ehdotus: riistahallintolain muutos.