Kyllä se varmaan on tällä erää niin, että jossain Kuopion tasolla hirvet on ammuttu siihen lukumäärään mitä hirvikannan hoitosuunnitelma edellyttää. Sitten on niitä lännessä olevia alueita missä hirviä on vähintään tuplat mitä esim. metsätalous voisi kestää. Olen ampunut jokaisessa jahdissa vähintään yhden tähän mennessä, joten olen yrittänyt tehdä oman osani – tuohon rekordiin ei tälläkään palstalla hirvimiehiksi itsensä esittelevät kaikki pysty.

Suorittava ja kumppanit, kyllä metsästäjät tässä kohdin tekevät omasta halustaan yhteiskunnan hyväksi hirvikannan hoitoa. Jos harrastajat loppuvat jokainen tietää, että yhteiskunta kyllä hoitaa asian kuntoon – tiedämme, että metsästyksestä tilanteen vaatiessa saadaan kyllä tehokasta. Jätetään siis se uhriutuminen nyt tästä asiasta ja yritetään hoitaa asia niin, että se pysyy osaltaan metsästäjien hoidossa myös jatkossa. Harrastus on ihan ok. Jos pelkkä pakastimen täyttö on tavoitteena niin ne ”metsästäjät” saavatkin sulattaa kiväärit auroiksi…..

Samaa mieltä Metät Kunnossa kanssa. Uhriutumiseen ei ole mitään syytä. Metsänomistajanakin olen sitä koettanut välttää. Tietenkin joskus vähän tympii, kun joka syksy menee rahaa ja aikaakin metsästykseen ja eräiltä tahoilta tulee viestiä, että olet kuin pahanteossa. Mutta niin kauan olen hirviä metsästämässä kun nuoremmat käskevät pysyä pois, itse en sitä varmaan viimein ymmärrä.

Metsät kunnossa. Saamamiehet on erikseen. Joka vuosi olen vähintään yhden ampunut, kaikkiaan yli sata. Parhaana vuonna aikoinaan 9 hirveä samana syksynä, viime syksynä en saanut kuin viisi. Oman osani olen minäkin tehnyt.

Minä olen pyrkinyt viimeiset vuodet toimimaan suunnitelman edellyttämällä tavalla. Jos tietyn lajin kiintiö on täynnä , hirvi saa mennä. Suuremman kannan aikana oli tyylinä ”reunasta nurin” .

Hirvieläimiä on kaatunut ikävuosia enemmän. Tuloksiin lasketaan myös ”syötyöpisteet” ja hyvä mieli siitä ,että muutkin saavat onnistumisia. Näin olen koettanut vaikuttaa siihen ,että koko joukkueen kiinnostus lajiin säilyy. Liika ahnehtiminen tuhoaa herkästi yhteishengen.

Eipä niitä tilanteita enää nykytiheyksillä kovin taajaan tule kohdalle. Kuluneella kaudella ei ensimmäistäkään. Keskimäärin saalista saatiin joka toinen päivä. Välillä pyydettiin kaksikin viikkoa pelkkää raitista ilmaa. Porukassa kavereita ,joilla ei ainuttakaan kaatoa yli kymmeneen vuoteen. Joukko huventunut kolmanneksen viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt ollaan alle kymmenen osallistujan tasolla ,joista moni puuttuu rivistä kauden edetessä. Mitään takeita tavoitteessa pysymiseen ei voida enää antaa.

Kimin kommentin voi jättää omaan arvoonsa. Edellä kertomani perustuu tarkastettavissa oleviin faktoihin. Kokemuskaan ei rajoitu 15 vuoteen. Homma alkoi vuonna 1972 ,joten aika monta nusu-ja laskukautta hirvikannan kohdalla on nähty.

Kun aloitin ,hirvi oli ollut rauhoitettu pari edellistä vuotta. Eka vuonna jadattiin yhtä hirveä joulukuun puoliväliin asti . Vuonna 2003 kaatui 27 hirveä 1000 ha pienemmältä alalta eikä jahti venynyt edes joulukuulle. Nyt kaatomäärät ovat vakiintuneet alle neljännekseen edellä mainitusta.

Ajelin metsäautoteitä. Ei ne nostokoukku metsäautoteiden varsilla ne taimikkotuhot ole vaan syvemmällä metsässä. Joskus kummastuttaa kun ei ymmärretä noin yksinkertaista asiaa. Samaa suorittava kirjoitteli tuossa taannoin, ajelen pyörällä metsäteitä kymmeniä kilometrejä eikä yhtään tuhotaimikkoa ole. Ei tietenkään kun ei ne teiden varsilla ole.