Korjataan sen verran ,että sarvirajoituksia ei ole. Ongelma on siinä ,että vasojen niukkuuden ja vaikean saatavuuden vuoksi joku ampuu ahneuksissaan uroksen ,josta seuraa myöhemmin rajoituksia metsästykseen kanna vinoutumisen takia. Kun ei saada vasoja eikä nähdä uroksia , on aiheellista lopettaa jahti. Mahdollinen täysrauhoitus ja tiukemmat pyyntilupaehdot ovat paljon huonompi vaihtoehto.

Tarjottu ruoka houkuttaa hirviä ja muita sorkallisia talveksi taajamiin. Aina löytyy niitä, jotka ruokkivat näitä jopa huomattavilla määrillä ja kustannuksista välittämättä. Täälläpäin joku on keksinyt ruokkia kauriita hautausmaan lähellä. Syövät ensin eturuoan ruokintapaikalla ja siirtyvät sitten hautausmaalle herkuttelemaan tuoreilla muistokukilla ja paskomaan käytäville. Tämä sama toistuu talvesta toiseen.

Ihmisen pitää hallita oma käytös ja antaa hirvien olla. Ei ole oikein, että talousmetsissä hirvet saa tehdä tuhoja, mutta taajamassa ne eivät saa liilkua. Monimuotoisuuskin paranee, jos hirvet levittäytyvät alueille, josta ihminen on hirvet ajanut pois.

Nostokoukku: ”En oikein usko, että pähkinät ja talipötköt kelpaavat hirville.” 

En minäkään usko, että ne ovat hirvien ykkösherkkua, mutta kaura, maissi, omenat ja porkkanat taitavat kelvata paremmin.

Täällä korvessa hirvet ovat tietenkin vanhanaikaisia ja sivistymättömiä. Mikään ei noista herkuista ole vielä täällä kelvannut hirville. Paitsi tietenkin kaura oraalla ollessaan ja vähän aikaa helpeelle tullessaan. Kaikkia on ollut riistapellolla tarjolla ja riistakamera kävijöitä vahtimassa. Hirvet eivät ole kertaakaan koskeneet. Porkkanat ja omenat kelpaavat kauriille ja peuroille, mutta porkkana jäniksen herkkuna on osoittautunut lastenkirjojen saduksi.