Kyllä hirvipolitiikassa pitäisi päästä 1960-1970- luvun alun tasoon. Silloin saatettiin kirjoittaa paikallislehdessäkin, että hirvi oli nähty! Hirvituhot/-kolarit olivat lähes tuntematon asia.

Olen koettanut pitää sitä ristikkoa oikeassa kohteessaa. Vuosia syytettiin riistaviranomaisia suuresta hirvikannasta ,vaikka avaimet oli metsästäjillä. Viimeiset kuusi metsästyskautta ovat osoittaneet selkeästi ,että lupia ei ole pantattu . Hirvikanta on saatu leikattua puoleen ja lupia on jäänyt reilusti reserviinkin.

Se puolestaan huolestuttaa , että metsästjäkunta harvenee ikääntymisen ja kiinnostuksen vähenemisen myötä. Toisaalta olisi pitänyt käydä ilmi ,kuinka tehokkaasti hirvi käyttää tilanteen hyväkseen , kun metsästyspaine laskee. Kanadan heikoissakin olosuhteissa hirvimäärä on kehittynyt moninkertaiseksi Suomeen verrattuna ennen ,kun luonto puuttuu peliin  ja alkaa kurittaa kantaa. Tämä on puhdasta realismia.

Todelliset ongelmat ilmenevät jo muutamassa vuodessa ,kun syrjäisemmät seudut tyhjenevät eikä siellä metsästä kukaan. Ei ole ketään ,jota voisi syyttää siinä vaiheessa liian suuresta hirvikannasta. Tällöin metsänomistajan osaamisella ja metsienhoidon oikealla ajoituksella on tärkeä rooli pidettäessä hirvivahingot vähäisinä .

Huonolle hoidolle jäävä taimikko on varma tae tuhojen syntymiseen. Jos taimikko ei pysty kehittymään nopeasti hirvien ulottumattomiin , ovat kasvutappiot todennäköisiä. Kun vesakko pysyy hirven säkää alempana , taimet kasvavat  nopeasti ja hirville on ”laillista” syötävää vähäarvoisemman ja taimia haittaamattoman risukon muodossa . Rästikohteen energiarisukko on hirville pituutensa vuoksi käyttökelvotonta ,joten hirvi siirtyy sinne ,missä eväs on paremmin ulottuvilla. Tämän takia nuori metsä on kunnostettava ajoissa ilman tavoitetta tuottaa taimikossa energiapuuta. Lisäksi energiarisukosta saatava kokopuu ei sovellu enää nykyisin käytettäväksi kaikilla energialaitoksilla. Kokopuu tarvitsee turvetta sekaan poltettaessa. Nyt turpeen puuttuminen on johtanut siihen ,että vain ranka ja vahvempi tavara kelpaa polttolaitoksille.

Seuranta on ongelmallista, jos ei tiedetä todellista hirvien määrää, mutta metsästettävän kannan vähyys maastossa viittaa siihen, että tavoitteeseen on päästy lähes kaikkialla. Ei toisaalta myöskään olla hirvipulassa eikä vaaranneta kantaa geneettisesti. Kaikki on hyvin muualla paitsi siellä missä ei ole.

Mielenkiintoista nähdä mihin tavoitteet asettuvat tänä keväänä. Kun hirvi on hyvin hallinnassa, valkohäntäpeuraan riittäisi ehkä ”paukkuja” nyt.

Hirvien käyttäytymisessä voi olla paikallisia eroja, mutta se perusperiaate pätee että männyn pitää saada kehittyä vapaana lehtipuuston varjostuksesta, myös siellä kuusentaimikon sekapuuna ollessaan. Varhaishoito on se vaihe jossa asia hoituu tai sitten ei. Rehevällä paikalla kuten mustikkatyypillä voi joutua kurittamaan koivua rankasti vielä ensimmäisessä taimikonhoidossa jos sekametsää haluaa kasvattaa.

Taitaa olla nyt myöhäistä videon kuvaamalla alueella mutta kyllä siellä jonakin vuonna on ollut hirviä. Vastaus on siis: en lisäisi, tyhjän saa pyytämättäkin.

Ehdotus: maksetaan Tricon levitys kaatolupamaksujen tuotosta. Aine ja levitys moottoriruiskulla.

Hirven kaatolupamaksuista käytetään nykyisin vain 10% metsänomistajille maksettaviin hirvivahinkokorvauksiin. Eikö voitaisi ajatella, että ainakin talvilaidunalueista alettaisiin maksaa todellisen vahingon mukaisia korvauksia, eli 10 000-20 000 euroa/ha ilman omavastuita ja vähimmäispinta-aloja? Metsänomistajat saisivat hirvistä oikeudenmukaisen kasvatuspalkkion ja metsästäjät motivaation metsästää hirviä.