Kertomani kuvaa koko paikkakunnan tilannetta ,jossa on ollut sitä yhteistoimintaa jo yli 30 vuoden ajan kattavan yhteislupamenettelyn muodossa. Valtakunnan tasolla asetettuihin tavoitteisiin on päästy ,mutta nyt sen vaikutukset näkyvät kiinnostuksen laimenemisena lajia kohtaan. Ikääntyminen on yksi tekijä , mutta vasta aloittaneita nuorempiakin on siirtynyt muiden harrastusten pariin . On aika huolestuttavaa , jos vuosittain lopettavien kahden tai kolmen henkilön tilalle on tulossa vain yksi ja hänkin suuntaa muualle muutaman vuoden jälkeen.

Seurojen yhdistäminen on yksi mahdollisuus ,mutta prosessi kestää kokemuksieni mukaan vuosia ja aiheuttaa lisäksi katoa metsästysmaissa , koska kaikki maanomistajat eivät hyväksy ”vieraita” metsästäjiä mailleen ja jättävät maansa vuokraamatta. Myös seurojen sisältä löytyy voimia, jotka vastustavat yhdistymisiä . On jopa mahdollista ,että hanke kaatuu siinä vaiheessa ,kun seuraa ollaan lopettamassa yhdistymistä varten ja riittävää enemmistöä lopettamiseen ei löydykään. Tällöin palataan lähtöruutuun ja hanke vesittyy vuosiksi.

Mitä valittamiseen tulee , tuntuu porua riittävän oli hirvikanta isompi tai pienempi. Joillekin tuntuu olevan erittäin vaikeaa myöntää ,että hirviä on vähemmän kun vuosikymmeniin. Kun olen esittänyt lukuja ja perusteluita , on se tulkittu valittamiseksi . Ei tilanne minun tekemisiini vaikuta , mutta jos kerron missä mennään ,se tulkitaan valittamiseksi.

Kohta ei ole enää metsästäjiä ,joita syyttää hirvikannan koosta . Mitkä ovat keinot siinä tilanteessa. Hirvien määrä kaksinkertaistuu jo kolmessa vuodessa ,jos metsästyspainetta ei pystytä ylläpitämään.

Minä en usko suurpetojen kykyyn pitää hirvi(eläin)kanta kurissa. Ei pedot itseään nälkään tapa, lisäksi ravintoa löytyy sorkkaeläinten lisäksi muustakin lajistosta.

Metsästäjillä on monopoliasema ja se heijastuu suorittavan ajatuksiin.

Näyttää siltä ,että sorkkaeläinvahinkoja on eniten juuri siellä ,missä on petoja. V-S , P-Karjala, P-Savo. Eli maa – ja metsätaloudelle tuplahaitta.

Kurissa pitämisellä tarkoitan sitä, että kanta ei merkittävästi kasva nykyisestä. Kun kuitenkin metsästäjien osuus kaadetuista eläimistä on suuri petoihin verrattuna, petojen määrän pitäisi kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin kompensoidakseen metsästystä.

Teoria luonnon tasapainotilasta on teoriaa, joka ei toteudu missään sellaisenaan. Ihminen on muokannut luontoa, joten sorkkaeläimille tarjoutuu hulppeasti ravintoa. Ei ainoastaan metsissä, vaan myös pelloilla. Kasvukauden ulkopuolella nykyään yhä useammin peitteisenä säilytettävät pellot ja syysviljan määrän lisääntyminen palvelee myös sorkkaeläinten ravinnontarvetta. Siksi sorkkaeläinten lisääntyminen on valtavan tehokasta. Suurpedot eivät lisäänny niin nopeasti, että pysyisivät perässä. Pikemminkin ylitiheitä kantoja rajoittaa taudit yms. tekijät kuin pedot. Yhdessäkään Suomen järvessä ei ole särjet vähentyneet petokalojen takia. Rehevissä järvissä sen sijaan esiintyy muita ongelmia.  Myyrät eivät katoa petojen suihin, samoin jänikset/rusakot. Kantoja säätelee muut tekijät.

En halua nähdä sitä tilannetta, jossa sorkkaeläimet vähentyvät populaatiossa jylläävän sairauden takia.

Tällä hetkellä epäillään hirven tuottavuuden laskun syynä olevan kuumia kesiä.