Maantien varret ovat olleet hyvin yleisiä passipaikkoja hirvimetsällä. Vähäliikenteisillä tieosuuksilla siitä ei ole ollut enemmälti haittaa, vaikkakin se on vastoin säädöksiä.

Metsälehden kuva todistaa, ettei hirvimiesten lainkuuliaisuus aina kestä päivänvaloa. Ehkäpä vanhuksia on helpompi lastata paluukyytiin jahdin jälkeen maantien poskesta. Muuten menee etsimiseksi koko touhu.

Muutama vuosi sitten kun hirven metsästystä varten maanvuokraussopimusta uusittiin, esitin toivomuksen, että merkkaisivat tien päässä lipulla milloin tieni varrella metsästetään. Luvattiin, mutta kertaakaan ei lippua ollut tien alkupäässä. Ja siellä olivat ajelleet muutkin metsästävät porukat.

Merkkkiä toivoin siksi, etten menisi jahdin aikaan töihin samalle alueelle.

Nyt on lukittu puomi, johon ei ole avaimia kuin vakituisilla tien käyttäjillä.

Saahan sitä sitten metsänomistaja valittaa hirvituhoja, jos ei päästä metsästäjiä mailleeen.
Jos olet vuokrannut maat metsästykseen, niin siinä paperissa olet antanut myös luvan teiden käyttöön.

Harrastelijalle kuitenkin huomauttaisin että jokamiehen oikeus on jalankulkuoikeus. Jalankulkua ei voi puomilla edes estää, jos kulkijalla on terveet jalat.
Joka auton oikeutta ei ole olemassakaan!
Uusissa teissä ja perusparannetuissa (avustetuissa)teissä on 10 vuoden yleinen käyttöoikeus, mutta se loppuu sitten siihen.
Tie, joka saa vuosittaista kunnossapito avustusta kunnalta tai valtiolta on pidettävä vapaana yleiselle liikenteelle.
Vaikka näin onkin, niin miksi rajoittaa metsäautotien liikennettä? Asutuskeskusten lähellä on jäteongelmia, mutta miksi muualla pitäisi rajoittaa?

Terveisin: Korpituvan Taneli

Isosti plussapisteitä niille hirviporukoille, jotka tiedottavat asiallisesti ja huolehtivat jopa kesken päivän tiedottamisesta palstalla työskenteleville.

Joillakin porukoilla on näitä huruikäisiä, jotka ovat omien sanojensa mukaan jättäneet ammunnan nuoremmille, mutta hoitavat metsätien varrella opastusta ja tiedottamista. Plussapisteitä vielä lisää niille, jotka ottavat tehtävän sillä tyylillä, että metsänomistaja on yhteistyökumppani myös muulloinkin kuin ennen metsästysvuokrasopimuksen allekirjoitusta.

Metsäautoteiltä käsin voi metsästää turvallisesti , kun ulkopuolisten liikkuminen huomioidaan ja ampumasuunnat on suunniteltu oikein. Monesti tuo tien reunaan (ei yleinen tie) ampuminen on maaston peitteisyyden takia ainoa vaihtoehto.

Tuore esimerkki (tänään) peitteisyyden tuomasta haitasta metsästyksen onnistumiselle oli ( tosin hirveä ei kaadettu tielle ) , että hirvi piileksi useita tunteja tiheikköisessä metsässä koiran haukkuessa sitä . Koiranohjaaja oli lähimmillään 15 metrin päässä saaliista , mutta vain otuksen jalat olivat selkeästi näkyvillä . Hirven epäonneksi se oli rauhallista sorttia ja metsästäjät kokeneita. Eläin saatiin johdateltua vähän ”välkeämmälle” alueelle ammuttavaksi.

Useimmin toistuu tilanne , että hirvi juoksee kiitolaukkaa risukosta toiseen , eikä kenelläkään ole mahdollisuuta suunnata harkittua riistalaukausta sitä kohti . Ajouran tai tielinjan ylitys tarjoaa ampumiseen edes jonkinlaisen mahdollisuuden , mutta ei suinkaan joka paikassa .

… Vanha vinkki metsurin käytäntöihin ,”kaato on ensimmäinen siirtelymuoto”, toimii hyvin myös metsästyksessä . Metsästäjien ikärakenne huomioon ottaen on suorastaan hengenvaarallista kaataa hirvi kauaksi tiestä. Jokainen jahdeissa enemmä mukana ollut tietää , kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Moni on saanut kutsun tuonpuoleiseen juuri rankan ”vetonumeron” seurauksena , vielä useammalla on ollut edessä sairaalareissu.