Palstalla toistuu alituiseen vaatimus hirvenmetsästyksen vapauttamiseksi pyyntilupakäytännöstä. Viisaita tuntuu olevan palsta pullollaan , joten nyt olisi tilaisuus tämän otsikon alla kertoa , kuinka temppu tehdään ja mitkä ovat seuraukset.
Hirvikolareita oli vuonna 2011 1195 kappaletta .Kuolonuhreista huolimatta hirvionnettomuusaste oli LASKENUT vuodesta 2010 vuoteen 2011 9,6%! Kolareiden määrä on ollut näin alhainen (jokainen toki liikaa) viimeksi vuonna 1991.
Hirvet vähenevät , kuten tilastot osoittavat pyyntilupakäytännöstä huolimatta /ansiosta . Miksi siirtyä epävarmempaan kytäntöön? Asiat saadaan kuntoon paikallistasolla eri tahojen yhteistyötä lisäämällä.
”Suorittavan portaan” nyt mainitsemat syyt nykyisen hirvenmetsästyksen pyyntilupajärjestelmän säilyttämiseksi eivät vaikuta kovin painavilta. Ainakaan liikenneonnettomuustilasto ei tue tämänsyksyistä pyyntilupin leikkausta kolmasosalla edellisestä vuodesta.
Esimerkiksi peurakolarit kasvoivat vuodesta 2010 roimasti. Nyt on vaarana, että hirvikannat lähtevät nousuun entisestään, ja entinenkin hirvikolaritilasto on todella synkkää luettavaa kun otetaan huomioon, että turmat ovat pelkän harrastuksen aiheuttamia.
Selkeästi parempaan tilanteeseen päästäisiin siirtymällä välittömästi pyyntiluvista vapaaseen hirvenmetsästykseen. Silloin ei ehkä enää syntyisi 2000-luvun alun kaltaisia huippuja ennestään reilusti ylitiheän hirvikannan aiheuttamia vahinkoja lisäämään.
Nyt tarvitaan metsästysmaan vuokramieheltä ajattelutavan muutos. Hirvien aiheuttamat vahingot on saatava kohtuulisemmalle tasolle. Siihen ei pitkäaikainen pyyntiluvallinen hirvenmetsästys runsaine hirvikolareineen ja taimikkovahinkoineen oikeuta jatkoaikaa. Vahinkoihin nähden hirvikanta on pidetty jo pitkään koko Suomen alueella liian runsaana.
Hirvistä koituvat hyödyt tuntuvat olevan kovasti liioiteltuja. Esimerkiksi saaliiksi saadun hirvenlihan metsästyskustannukset ovat huomattavasti saadun lihan arvoa suuremmat. Pienemmällä hirvikannalla tappiot muodostuisivat metsänomistajien lisäksi myös metsästäjille pienemmäksi. Virkistyspuolellakaan ei ole laskelmissa huomioitu hirvikärpästen muille kansalaisille aiheuttamaa epävirkistyksellisyyttä.
Mettänpoikanen jaksaa syytellä hirviongelmasta muita. Lopetetaan aukkohakkuut ja taimikoitten perustaminen niin näläkään ne hiljalleen kuolee.
Pitää laittaa valtakunnallinen kielto: hirvien ruokkiminen ehdottomasti kielletty.
Mettänpoikanen katsoo hirviongelmaa hyvin kapeasta näkövinkkelistä.
Nisäkästieteen päivät:
”Lammin Evon hirvien talvehtimisalueella tapahtuneet muutokset vuosilta
1960 – 2010 tukevat tätä olettamusta. Evon valtionmaiden kuusivaltaisten metsien
uudistaminen käynnistyi voimaperäisesti 1960 –luvulla. Metsät uudistettiin yksipuolisesti
männylle ja 1960 – 1970 alueella oli runsaasti hirven ruokailuun soveliasta männyntaimikkoa.
Nykyisin mänty taimkoita on vain murto-osa aikaisemmasta. Hirvien määrässä on niin ikään
tapahtunut voimakkaita muutoksia. Vielä 1990-luvulla alueella oli n.8 -10 hirveä /1000 ha , mutta
viime vuosina enää 2-4. Lisäksi on havaittu, että hirviä saapuu talvialueelle entistä myöhempään.
Ympäristössä on hirviä lähes entiseen tapaan, mutta hirvet eivät siirry talvehtimisalueelle kuten
aikaisempina vuosina. Selityksenä tapahtuneelle esitän muutoksia talvehtimisalueen
ravinnontarjonnassa ja hirvien reagointia tähän uuteen tilanteeseen”
Myöskin kaikkien eläinten lisääntymiseen vaikuttaa saatavilla olevan ravinnon määrä
Taisi muuten tuo männyn istuttaminen liian rehevälle maapohjalle olla yksi merkittävä hirvien määrää lisäävä tekijä . Valtavat vajaatuottoisten yli-ikäisten kuusentureikoiden(=harsinta-ajan jätemetsät) uudistaminen männylle paransi huimasti hirvien elinolosuhteita. Kituliaat kuusikot uudistettiin männylle , koska kuviteltiin , että maapohja oli karumpaa. Tosiasiassa kuusten heikko kasvu johtui niiden korkeasta iästä , ei karusta maapohjasta.
Alkuun taimikoita hoidettiin miesvoimin ja kemiallisen torjunnan avulla , mutta väen vähentyessä ja kun kemiallinen vesakontorjunta julistettiin pannaan , hirvien ruokamaat lisääntyivät räjähdysmäisesti. Kun vielä samaan aikaan pyrittiin kasvattamaan sillä hetkellä alhaista hirvikantaa metsästystä ohjaamalla , oli lopputulos arvaamaton.
Hirviä pystytään ohjaamaan ravinnon avulla metsänkasvatuksen kannalta toisarvoisille alueille. Harsintahakkuut ovat joillekin sopiva keino toisille taas taimikoiden tehokas hoito. Pitämällä hirvelle sopivan ravinnon määrän alhaisena , voi vahingot välttää lähes täysin. Risut pois taimikosta on konsti n:o 1 !
Saman tiedon löytää kun hakee googlessa ”Swedish Statistical Yearbook of Forestry”.
Taulukko 4.12 Hirvivauriot eri puulajeilla taimikoissa. Koko maassa vahingoittumattomien runkojen osuus kaikista:
mänty 38
kuusi 79
raudus 79
hies 89
Kuva 4.13 Tuoreiden vioitusten osuus kaikista männynrungoista: 10 %.
Taulukko 4.14- Kaatomäärät hirvellä 80-100 tuhatta ja saman verran pienempiä hirvieläimiä.
Ja tässä seuraa uutispommi:
Taulukko 4.15. Hirvikolarit vuodessa 4000-7000 (!). Ja vielä lisäksi 24 000 – 37 000 pienhirvieläinkolaria!
Olisiko asiat meillä kuitenkin hieman paremmin hoidettu? Ruotsissa tulisi ainakin selvästi pienentää pienten hirvieläinten kantaa jo pelkästään liikennevahinkojen vuoksi. Ruotsin pinta-ala on suurempi kuin meillä mutta silti (liikenne)vahinkomäärä on suhteellisesti suurempi.
Tuo metsävahinkomäärää on vaikea verrata kun inventaari on erilainen, mutta kyllä koivut näyttävät selviävän huomattavan hyvin taimivaiheessa. Olisiko ne suojattu? Jos, niin miksi männyt selviävät paljon heikommin?
N-merkille!
Mielestäni sinä katsot hirviongelmaa hyvin kapeasta näkövinkkelistä. Ajattelet vain hirvikannan kasvatusta välittämättä vahingoista. Kirjoitat lopuksi, että ”kaikkien eläinten lisääntymiseen vaikuttaa saatavilla oleva ravinnon määrä”. Kysynpähän vain, miten se vaikuttaa hirvien määrään nykyisen pyyntilupakäytännön vallitessa? Mielestäni ei mitään, koska MMM ottaa huomioon vasatuoton RKTL:n ilmoituksen pohjalta jo pyyntilupien mitoitusta suunnitellessaan. Se vaikuttaa vain pyyntilupien määrään jos laskennat joskus olisivat kohdallaan.
Kapea-alaisuutesi paistoi jo aiemmassa vastauksessasi: ”lopetetaan aukkohakkuut ja taimikoiden perustaminen niin nälkään ne hiljalleen kuolee”. Vastauksesi on kuin vitsi. Eihän niin voi ajatella, kun realistisiakin vaihtoehtoja on. Esim. pyyntiluvista luopuminen kaikilta metsästettäviltä hirvieläimiltä.
Suorittavalle portaalle:
Takavuosien männyn istutukset rehevillekkin maille olivat ihan ok, kunnes hirvikannan kasvattajat paisutetun hirvikantansa kanssa alkoivat jalostaa männynhavusta hirvenlihaa. Tuhoilta säästyneistä männyn ja koivun taimikoista pääsi harventamaan kuitupuuta jo 5-15 vuotta vastaavaa kuusimetsää aiemmin. Hallanarka uudistusala kun tarvitsi syntyvästä vesakosta kuusentaimien kehitystä hidastavan verhopuuston.
Ei runsaat taimikot lisää hirvikantaa. Ne vain mahdollistaa runsaamman vasatuoton ja lihavammat hirvet. Vain pyyntilupapolitiikka todellisuudessa on vaikuttanut. Jo väitteesi perusteella pitää luopua pyyntiluvista.
Suorittava porras:
””Taisi muuten tuo männyn istuttaminen liian reheville maapohjille olla yksi merkittävä hirvien määrää lisäävä tekijä.””
– Varmasti näin oli koska silloin harjoitettiin, kuten vielä nytkin, vuotuisiin jo ennakolta anottaviin pyyntilupiin sidottua hirvenmetsästystä. Järjestelmä ei näytä toimivan nykyisinkään, vaikka eteläiseen Suomeen ei ole enää pariin vuosikymmeniin mäntyä enemmälti istutettu. Se on osoittautunut liian riskialttiiksi hirvien vuoksi.
Tosiasia on, että hirvikanta on jatkuvasti liian tiheä ja siksi liian riskialtis rauduskoivun ja männyn istutuksille vilkkaiden teiden tai asumusten ulkopuolella. Tilanne johtuu ensisijaisesti nykyisestä pyyntilupiin sidotusta metsästyskäytännöstä. On muitakin syitä, esim. metsästyseurojen haluttomuus riittävän suuriin pyyntilupien määriin.
Suurimmat vahingot ja menetykset vapaasti metsissä käyskentelevistä hirvistä koituu kuitenkin maantieliikenteelle hirviturmien muodossa. Niissä ihmisten turvallisuus, elämä ja omaisuus on määrällisesti myönnettyjen pyyntilupien ohjaama.
Tällainen ihmisten turvallisuuden riippuminen hirvikannan koosta, mikä puolestaan on pyyntilupajärjestelmän ohjaama, ei voi olla normaalin oikeustajun mukaista. Syyllinen on pyyntilupajärjestelmässä, joka ei tässä suhteessa toimi.
Säätämällä hirvenmetsästys vapaaksi pyyntiluvista ei synny tällaista korrelaatiota, vaikka hirvikanta mahdollisen muutoksen jälkeen muodostuisi nykyistä suuremmaksikin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.