Palstalla toistuu alituiseen vaatimus hirvenmetsästyksen vapauttamiseksi pyyntilupakäytännöstä. Viisaita tuntuu olevan palsta pullollaan , joten nyt olisi tilaisuus tämän otsikon alla kertoa , kuinka temppu tehdään ja mitkä ovat seuraukset.
Huonot olivat Antonin hirvimaat. Ei kannattaisi elvistellä. Kerrotaan, että aikanaan Kirkkonummella oli tosi paljon hirviä. Lupia eräällä porukalla oli kaikkiaan 38 hirven kaatamiseen. Kun ensimmäinen ajo alkoi, alkoi kaikkialla paukkua vimmatusti. Kun laskettiin saalis, niin kuinka ollakaan saaliiksi saatiin tasan ne 38 hirveä.
Eikä sen hirven ampumiseen tarvita tietenkään välttämättä tuollaista Antonin armeijaa. Olen joskus ollut yksin ajomiehenä. Joskus meitä on ollut pari kolme. Jos olosuhteet ovat otolliset tietenkin saalista tulee. Meillä on tuollainen 70 hehtaarin mäki, josta joskus on ammuttu 5 hirveä syksyssä. Siinä hirvillä on vain yksi pakosuunta.
Laajemmassa mitassa tilanne on tietenkin toinen. Hirvet ovat joskus toisessa joskus toisessa mäessä. Ei siinä mikään armeija auta. Tarvitaan hyvävainuisia koiria ja nopsaliikkeisiä koiranohjaajia.
Monissa seuroissa on mahdollisuus harrastaa metsästystä eri muodoissa. Yksinkin voi metsästää , mikäli ampumataito on hyvä ja saaliinkäsittely on hallinnassa.
On täysin mahdollista ,että metsävahinkoja kärsineelle seurueen jäsenelle annetaan liusävaltuuksia omilla maillaan . Aikoinaan koiranohjaajana toimiessani minulla oli jatkuvasti mahdollisuus ampua vasa ”omin päin” , mikäli kaatokiintiötä oli jäljellä.Tätä mahdollisuutta käytin aina tilaisuuden tullen myös omilla maillani.
Silloisesta runsaasta hirvikannasta huolimatta seuruejahti tuotti enemmän kaatoja. Yksittäisiä hirvenkaatoja tuli harvakseltaan , mutta ilman houkuttimia ei syntynyt tulosta.Taimikon reunassa sai norkoilla tuloksetta pitkiä aikoja , mutta ruisoraan kimpusta saattoi joskus sen vasankin päästä yllättämään. Koiralla metsästettäessä oman tilan maat kävivät ahtaaksi , mutta kaadon voi tehdä muuallakin seurueen alueella. Seurueeseen kuulumattomalla ei olisi tätä mahdollisuutta.
Ilmoitus jahdinjohtajalle oli luonnollisesti tehtävä ennen metsästykseen ryhtymistä ja varapäällikölle silloin , kun itse olin porukan vetäjänä. Tällöin oli varmistettu se ,että apua oli saatavissa , mikäli jahdissa tulisi ongelmia . Saaliin käsittely ”pystystä pakkaseen” oli kohdallani 100%sti hallinnassa.
Metsästys on nykyiselläänkin varsin vapaata toimintaa . Tuntuukin ihmeelliseltä , että toimivaa järjestelää alettaisiin muuttaa huonompaan suuntaan jonkun ryhmätoimintaan sopeutumattoman suuriäänisen kellokkaan vaatimuksesta. Mahdollisuuksia metsästää monipuolisesti seurueenkin sisällä löytyy jo nykyisinkin.Tämä on vain neuvottelukysymys . Lisäksi organisaation kautta on mahdollisuus vaikuttaa oikeasti kehityksen suuntaan . Puskista huutelu tuottaa harvoin tulosta.
Tämän ”suorittavan portaan” avaaman viestiketjun viimeinen vastaus on annettu 28.10, eli ennen edellistä metsäradiota. Siinä professori Kärkkäinen kertoi nykyisen pyyntilupiin perustuvan hirvenmetsästyskäytännön olevan vanhakantainen jäänne menneiltä ajoilta, jolloin hirviä oli hyvin niukasti.
Hänen mielestään aika on kulkenut nykyisen käytännön ohi, ja olisi korkea aika vapauttaa hirvenmetsästys pyyntiluvista. Silloin hirvikanta ehkä asettuisi noin 20 000 hirven talvikannan tasolle, jolloin ehkä vahingonkorvausjärjestelmänkin voisi tarpeettomana purkaa.
Kysynkin ”suorittavalta portaalta”, onko myös professori Kärkkäinen mielestäsi ”ryhmätoimintaan sopeutumaton suuriääninen kellokas”, jonka vaatimuksesta ei toimivaa järjestelmää tule muuttaa.
Arvostan Kärkkäisen metsätalouden osaamista , mutta nykyisestä käytännön metsästystoiminnasta hän tietää valitettavan vähän. Historia on toki hyvin hallinnassa.
Se metsästyksen vapauttaminen ei välttämättä johda haluamaasi lopputulokseen. Kun kaatokiintiötä(=tavoite) ei ole , ei tarvitse myöskään metsästää yhtään enempää , kun huvittaa. Monille pari kolme metsästysviikonloppua on riittävä määrä harrastuksen parissa. Jos tavoitetta ei ole , harrastus loppuu ensimmäiseen räntäsateeseen. Nyt jahdataan niin kauan , kun kiintiötä on ellei hirvien määrä alueella ole todella alhainen.
Harvojen maanomistajien vaatimukset suuremman eläinmäärän kaatamisesta kaikuvat helposti kuuroille korville. Paineet epämiellyttävien olosuhteiden ohella saattavat nopeuttaa joidenkin päätöstä lopettaa metsästysharrastus kokonaan. Metsästys ei ole harrastuksena läheskään niin kiinnostava , kun jotkut kuvittelevat.
Kun hirvenmetsästysharrastus ei ole sanojesi mukaan ”läheskään niin kiinnostava, kuin jotkut kuvittelevat”, niin miksi niitä hirviä pitää säilyttää metsässä niin paljon, että niistä on riesaa sekä metsissä että maanteillä?
Kiertelemätön vastaus jahtipäälliköltä! Kiitos!
Miksi tsaarin aikaista pyyntilupajärjestelmää ei vieläkään saisi purkaa?
Metsästäjät siis haluavat maksaa edelleen hirvenkaatoluvista silkkaa rahaa. Samoin he haluavat joka vuosi täyttää anomuksia etukäteen ja jännätä myönnetäänkö niitä lupia ja kuinka paljon.
Eikös sitä sanota masokismiksi kun haluaa ehdoin tahdoin olla nöyryytettävänä ja anella, että saisinko tehdä näin vai näin. Tietysti kun on tarpeeksi kauan orjuudessa ei ymmärrä edes pyrkiä vapauteen.
Ensisijaisestihan lupakäytännöstä luopuminen helpottaisi metsästäjien elämää.
Sellainen hankaluus siitä olisi, ettei enää pystyisi tekemään toisille metsästäjille kiusaa, estämällä ryhmäpäätöksellä toisten metsästystä.
Eli kateus että toinen metsästäjä voisi ampua enemmän kuin minä onkin se pohjimmainen syy vapauden vastustamiseen.
Hirvikanta pienenee koko ajan , mutta hallitusti. Mielestäni organisoitunut ja luvanvarainen toiminta ei estä millään muotoa tavoitteen saavuttamista , jos vain halua ja kykyä yhteistoimintaan löytyy.
Hirvikanta vähenee edelleen meilläkin. 13 seurueen yhteislupa-alueen jahti jatkuu 12 seurueen osalta ja reilu 1/3 kaatoluvista on käyttämättä (p-ala 45 000ha). Vertailun vuoksi vuosi sitten yli puolet seurueista oli tähän mennessä päättänyt jahdin saaliskiintiön täytyttyä , myös me. Vuosi sitten kaatolupia oli 20% enemmän.
Omalla alueellamme voisi olla pinta-alan perusteella maksimissaan 13-15 hirven talvehtiva kanta. Tällä hetkellä alueelta löytyy viikosta toiseen vain 3-4 hirveä. Jahti on siis keskeytettävä (oikeastaan ei olisi pitänyt edes aloittaa) saalistettavien vähäisen määrän takia. Tähänkään tilanteeseen pääsemistä ei ole lupakäytäntö haitannut. Ajatusten ja tiedon vaihto jahdin puolivälissä alueen muiden seurueiden kanssa on tukenut päätöstä metsästyksen rajoittamisesta. Tätä ennen vastaavan yhteistyön seurauksena jahtia on jatkettu.
Ylitiheistä paikallisista hirvikannoista pääsee kyllä eroon , kun ottaa yhteyttä alueella toimivaan metsästyseuraan. Sen kanssa voi keskustella , missä ongelmia ilmenee ja ryhtyä yksissä tuumin ratkaisemaan niitä. Varsin usein tieto yksittäisten maanomistajien murheista tulee metsästysseurueen tietoon mutkien kautta , jos ollenkaan. Muutoksen saamiseksi suora yhteydenotto paikallisiin metsästäjiin on paras tapa toimia. Koko järjestelmää ei muutamien vahinkoja kärsineiden takia tarvinne romuttaa.
Kun todellakin huomattiin ,että hirviä oli ”mehänpojan ” esittämä määrä vuosituhannen vaihteessa , ei mennyt kauaa , kun kanta oli puolitettu (ja vähenee edelleen). Onko tämä osoitus organisaation toimimattomuudesta ja epäuskottavuudesta? Pyyntilupakäytännöstä vapaalla metsästyksellä näihin tuloksiin ei olisi päästy. Kukaan ei nimittäin (ainakaan metsästäjistä) teurastustalkoon alkuvaiheessa uskonut , että niin suuria hirvimääriä , mitä silloin tarjottiin metsästettäväksi , voitaisiin koskaan kaataa.
Nimimerkki ”suorittava porras” kirjoittaa, että ”hirvikanta pienenee koko ajan, mutta hallitusti”. Hänen mielestä nykyinen pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästyskäytäntö toimii.
Entä kun metsänomistajia on petetty tässä asiassa jo yli 40 vuotta. Ainakaan vanhempi polvi ei usko tuollaisiin tarinoihin. Luottamus hirviporukoiden ja hirvestyksestä kertovien tiedottajien lupauksiin on perusteellisesti mennyt. Onhan esimerkiksi vuosituhannen vaihteen hirvikannan kohoaminen lähes 1,5 kertaiseksi virallisesti ilmoitetusta selvä todiste nykysysteemin huonosta toimivuudesta.
Rauduskoivujen ja männyntainten säilymiseen hirvivahingoilta eivät tällä hetkellä usko vanhemmat mhy:n neuvojatkaan. Heillä on riittävän pitkäaikainen kokemus, ja he huomaavat nytkin liian runsaan hirvikannan jättämät merkit, mitkä näkyvät jo syksyisissä taimikoissa. Nyt tarvitaan välttämättä metsästyskäytäntöön selvä muutos. Pyyntiluvista vapaa hirvien metsästys olisi ratkaisu ylitiheistä hirvikannoista pääsemiseen ja ehkä samalla myös hirvivahinkojen korvausjärjestelmän lopettamiseen.
Tämänsyksyinen hirvien pyyntilupien leikkaaminen 1/3 edellisestä vuodesta merkitsee hirvikantojen selvää lisäystä. Näistäkin luvista riistanhoitoyhdistykset pyrkivät aktiivisesti ainakin osan jättämään käyttämättä. Näin toimien hirvien pyyntilupajärjestelmä kulkee omalla painollaan selvästi kohti lakkautusta.
”Suorittavan portaan” mielestä ”koko järjestelmää ei muutamien vahinkoja kärsineiden takia kannattane romuttaa”.
Taitaa ko. mimimerkillä olla valikoiva ja huono muisti tai olematon luetun ymmärtämisen taito, koska pitää hirvivahinkoja vain ”muutamien vahinkoja kärsineiden” asiana. Hyvinpä vähän tiedät edelleen nykyisen pyyntilupajärjestelmän aiheuttamista hirvivahingoista!
Kerrataanpa vielä tärkeimmästä päästä: Esimerkiksi vuonna 2011 4006 hirvieläinkolaria (porot ovat vielä asia erikseen). Niissä kuoli 3 henkilöä ja loukkaantui 138 henkilöä. Yhteiskunnalle niistä koitui laskennallisesti 60 milj. euron menetykset (ehkä henkilövahinkojen osuus). Ajoneuvovahingot ovat autoilijat itse joutuneet kustantamaan laajennettujen liikennevakuutusten kautta (ehkä yli 100 000 000 euroa, jos yksi hirvieläinkolarikustannus on 30 000 €/tapaus).
Asianosaisten ja omaisten inhimillinen kärsimys ei sisälly kuluihin. Ei myöskään kolareissa asianosaisten, poliisien, terveyshenkilökunnan tai vakuutuslaitosten menetettämä työaika sisälly laskelmiin.
Metsätaloudelle nykyinen hirvikanta aiheuttaa uudistettavan puulajin valinnan ohjautumisen rauduskoivun ja männyn sijasta hyvin monesti hirville vähemmän mieluisan kuusen istutuksen käyttöön. Se aiheuttaa tulevaisuudessa arvaamattomia ongelmia metsäteollisuuden puuhuollolle.
Karumpien mäntymaiden taimikoissa runsas hirvikanta aiheuttaa harvuutta ja vikaisuutta jo männikön taimikkovaihessa, joten laadukkaan sahapuun tuottaminen teollisuudelle vähenee ainakin tulevaisuudessa.
Myös kuusenjuurikäävän saastuttamille maille joutuu moni metsänomistaja hirvituhojen pelossa istuttamaan uudelleen kuusisukupolven. Männyt ja koivut menisivät hirvien suihin. Näin metsästä tulee vajaatuottoinen jo alusta alkaen.
Nämä ovat jo niin painavia syitä, että hirvenmetsästyksen pyyntilupajärjestelmän voi turvallisin mielin vaihtaa pyyntiluvista vapaaksi välittömästi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.