Palstalla toistuu alituiseen vaatimus hirvenmetsästyksen vapauttamiseksi pyyntilupakäytännöstä. Viisaita tuntuu olevan palsta pullollaan , joten nyt olisi tilaisuus tämän otsikon alla kertoa , kuinka temppu tehdään ja mitkä ovat seuraukset.
Suorittava kertoili jo neljän hirven kontaktista kahden viikonlopun saldona. Mielestäni ei silloin ole kyse mistään nolla-alueesta vaan aivan normaalista metsästettävästä alueesta josta löytyy riittävästi evästä harrastuksen mielekkyyteen.
Otetaan huomioon , että vasta yksi pyyntilupa kuudesta on käytetty ja että havaintoja on kertynyt vain yksi kymmentä metsästyspäivää kohden (10 miestä x 4 metsästyspäivää/4 havaintoa), voi olla varsin vaikeaa perustella kaatolupahakemusta ensi syksylle.
Täällä jopa se ”hämeenhitainkin” seura aloitti ja heti ensimmäisen aamupäivän saldona oli hirvi koivet pystyssä avolavalle kipattuna.
Tuosta näystä veti vain mietteliääksi kun taas yleisen tien varressa passiketjukin että ne tavat, ne tavat. Silläkin tiellä näitä heppanassikoitakin heppojen selässä ja rattailla kulkee usein. Se avolava oli tienposkessa seuraavankin ketjutuksen ajan. Ainakin.
Jotenkin hiukan kroisoa touhua. Jotenkin jo hiukan ramboilunkin makua. Ne nuoret tytöt voivat hiukan niitten heppojensa selästä järkyttyä näkemästään. Kun edes pressun alle voisi tällätä.
Omalla kohdalla(seuran) kahden viikonlopun tulos ,yksi kaadettu ja kolme naapuriseurueiden maille koiran saattelemaa hirveä kertoo , että täysrauhoitus on lähempänä kun on kuviteltu. Esim. 90-luvun puolivälin laihoina vuosina hirviä oli moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. 2000-luvun alussa ei ollut jahtipäivää ilman hirveä . Suurin savotta oli 7 eläintä orteen samana päivänä.
——-
Kirjanpito kuntoon – aika kullittaa muistoja ja mennävuosilta muistaa vain parhaimmat saldot.
aika monessa asiassa kun pitää kirjanpitoa käytetyistä tunneista ja saadusta tuotoksesta ei vuosien saatossa sitten eroa huomaakaan.
Muistikuviin perustuvassa mietinnässä jää mieleen vain huippukohdat – aivan saman asian kanssa kamppailevat peliriippuvaisetkin.
4 hirveä jossa kolmen kohdalla on jahti epäonnistunut laittaa miettimään passiketjujen uudelleenjärjestelyä enemmänkin… ellei sitten anneta vaan koiran haukkua kun ampujat istuvat nuotion ympärillä koiran gps seurantaa ihmetellen kun taas karkas naapurien puolelle…
Kannattaisi naapuriseurojen kanssa olla yhteisjahtia ja hälyyttää ampujat sinne valmiiksi.
Paikallisen metsästyseuran saldona kaksi päivää kolme aikuista. Nähtyjä ja naapureitten puolelle höökineitä kai toistakymmentä. Ei näistä vielä suoranaista puutetta tunnu olevan vaikka vähentyneet ne ehkä hieman on. Lupia on 7+7+todennäköiset paikkohirvet naapuriseuroille, joiden mailta hirvet häipyvät melko varhaisessa vaiheessa syksyä. Lupien määrä on laskenut viime vuodesta kai noin kolmanneksen, hurjimmillaan niitä on joskus ollut 35. En nyt kumminkaan ihan täysrauhoitusta vielä tälle alueelle haikailisi, vaikka suhtkoht hyvissä väleissä hirvien ja peurojen kanssa on omalla tontilla onnistuttu viimeiset parikymmentä vuotta olemaan.
VTV hirvitarkastuksessaan 100/2005 lausui käsityksenään, ettei nykyinen hirvenpyyntilupiin perustuva säätelyjärjestelmä toimi. Se johtaa- aika-ajoin liian suureen hirvikantaan, jonka johdosta hirvien aiheuttamat vahingot maantieliikenteessä ja metsätaimikoissa kärjistyvät olennaisesti. Siksi VTV:n mielestä olisi tarpeellista harkita pyyntiluvista vapaata hirvien metsästystä.
Hirvitarkastuksesta on kulunut aikaa jo 7 vuotta, joten ilmeisesti lähivuosina on VTV:llä oikea aika tehdä välitarkastus siitä, onko heidän tarkastuksessaan esille tuotuja puutteita ja epäkohtia ollenkaan ryhdytty korjaamaan, vai onko tilanne mahdollisesti luisunut vieläkin huonompaan suuntaan.
Ainakaan vielä valmisteilla olevasta hirvenhoitosuunnitelmasta tai riistatalous elinkeinona – hankeraportista päätellen eivät korjaavat toimenpiteet jukuripäisen riistahallinnon puolelta ole edes alkaneet. Päinvastoin! Uhma yhteiskunnan perusrakenteita kohtaan näyttää hirvitarkastuksen johdosta vain kasvaneen. Tästä osoituksena on ylhäältäpäin määrätty hirvenpyyntilupien leikkaus vuodelle 2012. Olipa käsittämätön veto tällaisessa Suomen taloudellisessa tilanteessa!
Jos hirvestyksessä saalis ei ole pääasia, niin miksi kahden saaliittoman viikonlopun jälkeen metsästyksen jatkaminen kovasti mietityttää. Miksi, jos luonnossa liikkuminen, kahvin ryystäminen ja makkaran paisto ovat saalista tärkeämpiä.
Jos kauhukuvat hirvien aiheuttamista vahingoista ovat 5-10 vuotta vanhaa historiaa, niin miksi taimeni ovat siitä huolimatta syödyt. Ei kerran tehty hirvituho odottamalla parane. Vahingot kestävät koko puusukupolven.
Monet metsänomistajat vähät välittävät ylisuuresta hirvikannasta, mutta jospa asiaa kysyttäisiin myös puuntuottajilta.
Sanoisin, että pelkästään eläinsuojelusyistä pitää kyseessä olla järjestetty toiminta. Jo nyt hyvin kurinalaisessa seuruejahdissa syntyy joskus haavakoita, joita siteen voidaan joutua päiväkausikin jahtaamaan. Kuinka kauheasti niitä syntyisikään, jos kaikki näilläkin palstoilla uhoavat päästettäisiin jahtiin. Eipä taitaisi siitä seuraamisestakaan tulla mitään.
Saattaisi siinä jahdissa kaatua ”traktorikuskejakin” ihan oikeasti.
Vaikka méidän alueella hirviä on runsaasti, niin koko viikonloppu kului vain ulkoilun merkeissä. Esimerkkejä:
-Hirviemo vainusi passimiehen, väisti ja painui oikopäätä naapurin puolelle.
-Toinen oli tosi ovela. Passimies näki, että sillä oli vasa. Seisontahaukulle mennyt ei enää nähnyt vasaa. Emä oli jättänyt sen jonnekin. Seurauksena tietysti kielto ampua tätä yksinäistä lehmää, jota vas oli seurannut. Pari kertaa se kävikin passimiehen luona, mutta meillä on hyvä järjestys ja niin lehmä säilytti henkensä. Lopulta se onnistui vielä vaihtamaan, niin, että koira alkoikin ajaa sonnia. Kaiketi sitten hirvilehmä läksi hakemaan vassansa ja viemään johonkin turvaan. Koira ajoi kaikkiaan 7 tuntia näitä hirviä. Ja siinä oli sen päivän tulos.
Kyllä todella niin kuin moni hirvimies on todennut, eivät ne kotikoneelta ohjeita antavat tiedä hirvenmetsästyksestä mitään.
Tuollaista se on sekundasusien kanssa nyhrääminen.
Omat kokemukseni hirvijahdista ulottuvat vuoteen 1959 asti.
Paras tulos on saavutettu kombinaatiolla 10 ajohenkilöä -10 kiväärein varustettua ampumataitoista. Ajo- ja passiketjunvetoineen useita kertoja optimaalisesta sadan (100) hehtaarin vedosta seitsemän (7) hirveä roikkumassa kinturissa alle viidessä (5) tunnissa. Kaikkine nuotioineen lakisääteistä työaikaa ylittämättä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.