Jyrsiväthän hirvet männyn ja kuusen kuorta kun jos muuta ei ole. Serkulta jyystivät Virossa  yli 10ha vasta eh:tua kuusikkoa avohakkuukuntoon. Alue oli hyvin rehevällä pohjalla.

Hyvä, jos nyt jo tiedetään, mitä hirvi mihinkin vuodenaikaan syö. Aiemmin ei ole tiedetty ja sen takia hirvet ei ole kauaa tarhaoloissa eläneetkään, kun oikeaa ravintoa ei ole joka hetkenä osattu antaa.

Meille uutta joskin vanhaa tietoa hirven talviajan ruokavaliosta (suomeksi). Mitä voisimme oppia tästä?

Pulliainen E., Loisa K., Pohjalainen T. (1968). Hirven talvisesta ravinnosta Itä-Lapissa. Silva Fennica vol. 2 no. 4 article id 4775.

https://silvafennica.fi/article/4775

Summary

In northern parts of Salla and Savukoski 25 moose were followed during 3.-13.4.1968. This area is typical wintering terrain of moose in north-east Lapland. According to the estimate, 45% food taken by the moose was Scots pine shoots and needles, 28% birch, 17% juniper sprigs and needles, 9% willow, and 1.5% bear moss. According to observations of the researchers in 26.1.-16.5.1968, moose seemed to avoid birch, even if it was available in the area, and eat Scots pine shoots and needles and juniper.

Moose seemed to prefer willow in as a winter feed in the southern part of the area studied, where it accounts according to the present and earlier studies 50-90% of the winter food. In the northern wintering areas of moose, where willow is not as common, willow seemed to account for less than 10% of the winter food. There Scots pine is the most important winter food for moose.

Yhteenveto

Sallan ja Savukosken pohjoisosissa seurattiin 25 hirveä 3.-13.4.1968. Tämä alue on tyypillistä Koillis-Lapin hirvien talvehtimismaastoa. Arvion mukaan hirven kuluttamasta ruoasta 45 % oli männyn versoja ja neulasia, 28 % koivua, 17 % katajan oksia ja neulasia, 9 % pajua ja 1,5 % karhunsammalta.

Tutkijoiden havaintojen mukaan 26.1.-16.5.1968 hirvi näytti välttävän koivua, vaikka sitä oli alueella saatavilla, ja syövän männyn versoja ja neulasia sekä katajaa.

Hirvi näytti suosivan pajua talviravintona tutkitun alueen eteläosassa, jossa sen osuus on nykyisten ja aikaisempien tutkimusten mukaan 50-90 % talven ravinnosta. Hirven pohjoisilla talvehtimisalueilla, joissa paju ei ole yhtä yleinen, paju näytti olevan alle 10 % talven ravinnosta. Siellä mänty on hirven tärkein talviruoka.

En tiedä mutta ainakin oli talven aikana 2ha rauduskoivikon alku kadonnut hirvien suuhun. Ajattelin tuossa muutama vuosi sitten kokeilla raudusta mutta mitä sitä hulluja. Toinen missä on ollut paljon syötyjä runkoja on varttuneet kuusikot. Aika arvokasta rupeaa liha olemaan kun kahden/kolmen tukin kuusia jyrsitään. Nämä pahimmat syönnit nuolukivien likellä. Olen kuusialueille  antanut kiviä laittaa mutta pitää nämä kieltää.

Nuolukivivillitys on aika tuore ilmiö (1990 luvulla alkoi), hirvet ei niitä tarvitse mutta niillä voi ohjailla hirvien oleskelua ja siten helpottaa metsästystä. Koirametsästys helpottuu kun koira ja hirvi tapaavat varmimmin ja nopeimmin nuolukiveltä löytyvän tuoreen jäljen päästä. Ongelmat metsänkasvatukselle on sitten toinen juttu, kivien vaikutuspiirissä on hirvitihentymiä kesät ja talvet ja jälki on hurjaa. Mielestäni metsästyslaki vaatisi pikaisia korjauksia (jotkut seurat laittaa kiviä vapaasti riistanhoidon nimissä ilman maanomistajan lupaa): ruokintojen ja nuolukivien käytön kielto tai rajaus viranomaisten hyväksymiin paikkoihin jotta hirvitihentymiä tuhoille aroilla alueilla vähennetään, kivien paikat hirvilupahakemuskartoille, metsäpuoli (Metsäkeskus) kertoo Riistakeskukselle kielletyt ja sallitut paikat, muita metsästystä helpottavia hirvien löytämistä edistäviä keinoja laillisiksi (nuolukivi ravintohoukuttimena on kyseenalainen metsästyksen apu jo nyt)…kaikki voittaisi näillä konsteilla, kustannukset katettaisiin lupamaksuilla, Metsäkeskus seuraisi koealoilla miten uusi systeemi toimisi ja miten taimikoiden vahingot kehittyy (ne alenisi selvästi, oletan)