Siihen en usko että hirvet näkevät nälkää jos niiden liikkumisvapautta ei rajoiteta. Niin paljon tuolla maakunnassa on hoitamattomia metsiä että tarvittava ravinto löytyy varmasti.

Hirven metsästysaikaisen vasapainojen aleneman syy löytyy myöhäisestä kiimasta. Se taas johtuu sonni – naaras suhteesta ja myös siitä että naarashirvet eivät löydä sopivaa suvunjatkamiskumppania. Niille ei ihan kuka tahansa uros kelpaa niin kuin ei kenellekkään. Mitä pienempi on urosten lukumäärä sitä huonompi on valinnanvapaus. Hirven kiimanhuippu on vain par- kolme päivää ja seuraava kiima tulee sitten kuukauden päästä.

Hirviä on tutkittu jo niin paljon että syy ja seuraus suhteet saadaan helposti selville. Se ei enää ole mitään ”musta tuntuu -asiaa”.

Se miksi hirvi jältää joskus kuusen runkoa löytyy syy muusta kuin ravinnon loppumisesta, mikäli hirvellä on edelleen vapaa liikkumisvapaus. Syyt ovat psykkiset tai sitten jokin hivenaineen puutos jota otetaan kuusen kuoresta. Se voi liittyä myös vuosittaiseen talviravinnon muutoksen puuaineen syöntiin liittyen tai kesäravintoon siirtoon littyen. Eli vatsan toimintaan liittyen.

Taitaa kuvassa kuitenkin olla ihan tavallinen sarvien hankauspuu. Sekin on ihan kiusallinen vahinko, silloin kun hirviä on paljon, tälläisten puiden määrä on joskus suurikin. Yhtenä niksinä on ettei tälläistä puuta pidä kaataa pois. Hirvi tulee samalle puulle uudelleen, nimenomaan pihkoittuminen parantaa sen mielestä puun käyttöarvoa tähän hommaan. Kun puu kuolee, niin sitten se ei enää kelpaa.

Kun eläin, hirvi tai esim hevonen haluaa syödä puun kuorta, niin se panee päänsä kallelleen ja järsii runkoa poikkisuunnassa. Siten se tosiaankin saa kuorta irtikin.

Hirvi on paha tuholainen, mutta tosiasiat pitää ottaa silti aina tosiasioina.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Lähetin Lukioiden kuviin kaksi kuvaa ilmeisesti jonkun elukan vikuuttamasta kuusesta (julkaistaneen lähipäivinä). Toinen on lähikuva samasta vauriosta, mistä toivottavasti pystyy tekemään tarkempaa arviota vahingonaiheuttajasta ja tavasta, millä se on tehty.

Metsänomistajana minulle on jokseenkin yhdentekevää, tekeekö hirvet nuo tihutyöt sarvillaan vai hampaillaan. Jos jäljet viittaa siihen, että nälissään syövät talvella kuusien kuorta, niin se tietysti viittaa ylisuureen hirvikantaan ja asiassa on ehkä jo eläinsuojelullinenkin puoli mukana. Harmillisinta on, että herkimmin noita vaurioita näyttää ilmaantuvan parhaassa kasvussa oleviin viljavien maiden punakylkisiin kuusiin, missä oksia on tyvellä harvassa ja varmaan haitta-aineita niukemmin.

Pari vuotta sitten oli hiljattain ensiharvennetun kuusikkokuvion yhdeltä kulmalta kuorittu noin 80 % rungoista. Pikkuisen säälitti tehdä liki hehtaarin avohakkuuleimikko parhaassa kasvussaan olevaan nuoreen kuusikkoon, mutta kun laho on tarttunut ja tyvitukki mekaanisen vaurionkin takia pilalla, niin järkevät vaihtoehdot vähissä.

Burl erittäin oikeassa tuossa hyväkasvuisten eli laadukkaimpien kuusien hirvien vahingoittamisvimmasta. Tuttua myös tuolla P-Satakunnan palstalla jossa myös hyväkasvuisia kuusikoita kasvussa.
Nytkin kun raivasin harvennusta varten näitä ihmeellisiä riehumispaikkoja löytyi. Suosarkojen reunassa ja hyvä puhdas makooksimispohja niin on sitten kyllä viihdyttykkin. Olen siitä kyllä makuulta pelätellytkin karjaa liikenteeseen. Eniten harmitti ne jotka olivat pehmeistä ojanpenkoista lykelty samalla konkeloon toisia puita vasten.