Metsäalan ammattilaisillekkin on muodostunut hyvin monenlaisia käsityksiä hirvitiheyden merkityksestä metsien uudistamiseen. Eniten nykyisen pyyntilupasirkuksen puoltamiseen vaikuttaa se, jos itse kuuluu hirviporukkaan ja mieluusti johtotehtäviin. Toiminnassa on helppo kaataa vastuut alueellisen riistakeskusten pyyntilupien myöntäjille. Metsäammattimiehen moraali menee hyvin usein tärviölle hirviporukoissa ja riistanhoitoyhdistysten hallituksessakin.

Metsälehdessä  5/2017 on erittäin hyvä Eliisa Kallioniemen pääkirjoitus hirvien määrästä. Kannattaa lukea! Valtteri Skyttä jatkaa samasta aiheesta vielä toisessa jutussa.

Homma saadaan jenkaan siinä vaiheessa, kun ollaan 1950-luvun tasolla (alle 10000). Silloinen ministeriön vastaava päällikkö taunoveemäki sanoi, että suomen yhteiskunta ei kestä eikä siedä yli 15000 hirveä. Ja oli oikeassa.

Visakallolle vastaisin , että asiantuntija en ole , olen tavallinen rivimetsästäjä.

Se , että hirvivahinkojen korvausperusteita on muutettu , ei pitäisi vaikuttaa siihen , että vahinkoja ei tuoda alueen metsästäjien ja hirvien pyyntiluvista vastaavien viranomaisten tietoon . Toivottavasti vahinkoja kärsineet metsänomistajat tuovat nyt kättä pidempää  metsästäjien  tueksi heidän hakiessaan pyyntilupia , jotta niitä kohdistetaan riittävästi sine , missä tarve on suurin.

Tätäkin palstaa lueskellessa on käynyt ilmi , että tietyillä alueilla on ollut halukkuutta metsästää enemmän hirviä . Metsästäjien keräämä havaintoaineisto ei vain ole antanut mahdollisuutta suurempaan lupamäärään . Kattava tieto alueen hirvivahingoista olisi varmasti  lisännyt mahdollisuuksia kasvattaa pyyntilupien määrää .(tieto vahingosta ja korvaushakemus on kaksi eri asiaa)

On harmillista , että esim. kuluvan vuoden talvehtivien hirvien todellinen määrä pystytään toteamaan riittävällä varmuudella vasta parin vuoden kuluttua . Tilanne on ollut sama tähänkin asti ja arviot ovat heiteleet molempiin suuntiin . Ennustamista on myös vaikeuttanut se , että metsästäjät eivät ole syystä tai toisesta nodattaneet metsästykseen kohdistettuja suosituksia . Hirvinaaraita on ammuttu liian vähän , samoin vasoja . Joillakin alueilla lupien käyttöastekin on jäänyt alhaiseksi . Syynä voi olla , että hirviä ei ole – tai se pahempi vaihtoehto – metsästäjät eivät kykene suoriutumaan urakastaan .

Nyt olisi korkea aika miettiä todellisia syitä hirvikannan ei toivottuun kehitykseen . Etsitään ne syylliset myöhemmin , jos on aihetta . Riistaviranomaisetkin kehottavat hakemaan reippaasti pyyntilupia . Aika näyttää, haetaanko niitä tarpeeksi ja saadaanko vastaava määrä myös saalista .

Etkö suorittava vieläkään ymmärrä, että sellainen hirvivahingosta ilmoittaminen, mikä kirjautuisi tietona riistahallintoon, on nykyisin maksullista. Kuinka monta tuhatta euroa olisit, – jos vielä metsää omistaisit, – vuodesta siitä lystistä maksamaan? Vahingon on oltava todella laaja ja totaalinen, jotta maanomistaja pääsisi omavastuun, ilmoitusmaksun ja muiden kulujensa jälkeen edes plussalle.