Kaikkein parasta olisi pitää metsästyksellä hirvimäärät niin alhaisena, ettei hirvivahinkoja syntyisi eikä susia tarvittaisi. Lapseni aikoinaan maalla kasvattaneena ja nyt vaarina en oikein lämpene ajatukselle, että susia on siellä missä ihmisiä vielä asuu ja yrittää pitää karjaa ja kotieläimiä. Kaikkein huonoin ratkaisu on, että metsänomistajat kyllästyvät jatkuviin talvilaiduntuhoihin, ja hankkivatkin susilauman hoitamaan hommat. Tänä päivänä sekin on mahdollista ja on tainnut jo jossain näin tapahtuakin.

Olen samaa mieltä kuin Harrastelija.    Susista ei ole hirviongelman ratkaisijaksi niiden aiheuttamien muiden haittojen vuoksi.

Jos hirvenmetsästys estyy liian suuren susikannan takia, hirvien määrä lisääntyy kuten esim Lieksassa on käynyt.

Plander on oikeassa ja nostan hattua hänen avarakatseisuudelleen!

Nykyisessä hirviporukassani ( ostin metsäpalstan alueelta vahvana tarkoituksena oli päästä näin pedoista rauhalliseen porukkaan) kaatomäärät vuosittain on ollut vähän alle 20 hirveä. Ainut petovahinko oli viime keväänä, kun karhu tappoi ja söi yhden vasan.

Laskennassa löytyi metsästyksen jälkeen alueelta 52 hirveä! Sehän on meidän porukankin mielestä liian paljon, mutta lupia ei vain ole saatu enemmälle määrälle. Tähänkin lupamäärään päästiin vetomalla voimakkaasti hirvikolareihin.

Hirviongelmat tuntuvat olevan aika tavalla paikkakuntakohtaisia, joten tehokkain keino on vaikuttaa paikallisiin riistanhoitopiireihin ja seuraan liittymällä voi yrittää vaikuttaa paikalliseen metsästysporukkaan. Metsätilan vuokraamattomuus seuralle aiheuttaa vain pahaa verta.

Täällä kainuussa on paljon muualla asuvia mo:ia ja sattumalta olin puh.yhteydessä Tamperelaisen mo:n kanssa. Hän kertoi paikallisen metsästysseuran kanssa olevan ongelmia, tien käyttö ym. Hän ei ollut vuokrannut metsästysoikeutta. Sanoin hänelle, että pienempi vaiva on, kun vuokraa metsästysoikeuden ja käyt käydessäsi juttelemassa metsästäjien kanssa! Mahdoton metsiä vartioida on Tampereelta asti.

Taisin sohaista, kun ehdotin susia hirvien paimeniksi ja kerroin miten nätisti homma oli hoitunut Yellowstonessa.

Tarkennanpa vähän. Edelleen epäilen, että sudet olisivat parempia hoitajia kuin nykymetsästäjät. Talvimetsästys saattaisi hiukan hommaa parantaa, mutta pääsivätkö nuo metsään.

Ympärivuotiset ammattimetsästäjät tai riistanhoitajat voisivat myös olla yksi ratkaisu. Tosin heille olisi syytä sallia kaikki konstit, kuten moottorikelkat ja mönkijät. Kranaatinheitin olisi edelleen kielletty.

Kuten joku vihjaisikin, Suomi ei ole Yellowstone (paitsi vihreiden mielestä ja tavoitteissa) ja liian likelle tulevat sudet pitäisi lopettaa heti eikä sitten kun ovat syöneet kylän koirat loppuun. Eikä silloin ole kyse yhden suden tappamisesta. Koko lauma pitäisi luultavasti lopettaa. Se on sitten eri asia löytyykö nykymetsästäjistä potkua pihasusilaumojen lopetukseen.

Huonostippa ovat tämän asian hoitaneet.

Metsänomistajilla vankka edustus riistanhoidon päättävissä elimissä

Viime vuonna Metsäntutkimuslaitoksessa tehtiin hirvenpyyntilupien päätöksentekojärjestelmää ja sen toimivuutta koskeva tutkimus, jossa aineisto kerättiin kirjekyselynä riistanhoitopiirien ja -yhdistysten hallitusten jäseniltä. Tutkimus herätti suurta mielenkiintoa, ja piiriaineistossa vastausprosentti nousi lähes 90 ja yhdistysaineistossakin lähes 80 prosenttiin.

Tulosten mukaan riistanhoitopiirien hallituksissa metsänomistajien näkökulma on hyvin edustettuna, koska lähes 90 prosenttia hallitusten jäsenistä omisti metsää. Vastaava osuus riistanhoitoyhdistyksissä oli runsaat 70 prosenttia. Lisäksi hallitusten jäsenet omistivat selvästi keskimääräistä suurempia metsälöitä. Piirien hallitusjäsenillä oli lähes 120 ja yhdistysten jäsenillä keskimäärin runsaat 80 hehtaaria metsää.

Metsällistä näkemystä hallitustyöskentelyssä lisäsi vielä se, että riistanhoitopiireissä lähes 20 prosenttia jäsenistä oli saanut metsäalan koulutuksen. Riistanhoitoyhdistysten hallituksissakin 13 prosentilla jäsenistä oli koulutus metsäalalta.