No niin Onni on siis päässyt ihan oikeaan elementtiinsä tuottamaan iloa ja onnea omistajalleen. Mukava kuulla, että rengastus onnistui. Maastorenkaat ja moottoritienopeuksien ajomukavuus ei onnistu samaan aikaan, on valittava jompi kumpi.

Olin Hilman kanssa ajelemassa maastossa ja hyvin meni heinikossa ja mutapaikassakin. Vinssi tuli tarpeeseen kaverin metsäkärrymönkijäyhdistelmää autettaessa loppupäivästä, jolloin urat alkoivat jo olemaan melkoista velliä. Hyvin päästiin ja saatiin päivässä ajettua ehkä 20 mottia. Eihän tämä millekään kuormatraktorille pärjää, mutta kustannustehokas vaihtoehto kokonaisuudessaan.

En usko, että tuo jälkikasvu nyt ihan niin paljon innostuu, että tuonne lukijatapaamiseen olisi intoutumassa. Saa poika touhuta täällä omalla laanilla vaan.

Metsäautoteihinhän EI saisi ajaa kuin ainoastaan mursketta ja raekoko yli 20mm.aina.

Kyllähän nelikolla pääsee pidemmälle kun vajaavetoisella, mutta silti täytyy aina muistaa korjata tie jos se menee huonoksi. Minulla on sellainen paikka, jossa tie on perustettu kauan aikaa sitten savipatjan päälle ja tuohon ajettu varmaan sata mottia soraa ja vaikka mitä. Mutta silti keväällä aina tien keskelle pullistuu savipatja, joka pitää poistaa. Tien runko kun ei kestä ajoa. Ja tien päässä asuva vanhempi herrasmies on ottanut tiestä elämäntehtävänsä ja tuntuu ettei mikään ole hänelle tärkeämpää.

Minä sitten hiekkaa levittelen ja savea poistelen lapiolla kun olen tuosta mennyt. Kohta loppuu hermot ja tilaan paikalle tiehöylän ja soraa niin paljon, ettei ukko elinaikanaan enää kitise tiestä.

Juu, ei tuossa napurissa mitään vikaa ole, mutta minä en voi ymmärtää miten ihmisen ajatukset pelkistyy vain yhteen tiehen. Mistään muusta tavattaessa ei puhuta. Ja nöyränä pitää olla 🙂

Onnin peräosa tykkäisi lisäpainosta ja jos sen vinssin asennat keulalle, niin koeta edes akku saada taaemmas. Tulee muuten sen 70 kg painoa lisää. Kyllähän Onni sen kestää, mutta alkaa keula kyntää.