Turvemaalle tulee sellaista vajaa 20m pitkää männikköä, josta pätehakkuussa tukki% on 65% ja puumäärä vajaa 200 kiintoa hehtaari. Kuten Pohjanmaan metsät muutenkin, päätehakkuissa rungoissa on kaksi tukkia vähemmän kuin etelässä. Onhan meillä noita puuta kasvavia rämeitä paljon, mutta ei ne ole paksurahkaisia.

Kovin se on lyhyt ollut tuo Jätkän sahurin ura, kenttäsirkkelillä ei monta viikkoa vuodessa sahattu.

Minulla on paksurahkaisia ojitusalueita, ojittu 60-luvulla eikä kasva juuri mitään. Ei ensimmäistäkään harvennusta tarvitse koskaan tehdä.

Aika heikosti tuli niitä tarjouksia päätehakkuustakin, joutui myymään perinteiselle.

Ihan vapaasti voitte käydä lisäämässä lannotteita, minä en nevoille rahojani enää levittele. Mieluummin laitan kasvamaan rahamarkkinoille,  saa  tuloa eikä 50v päästä korvausta menoille. Lannoittamalla rämealueen saa Kemerakelpoiseksi ja ensiharvennus, kun korjataan kokopuuna saa vitosen kiinnosta energiapuuna.

Sitralta tulee neuvoja metsänkasvatuksen ilmastopäästöjen vähentämiseen. Näihin en kuitenkaan ihan suin päin ryhtyisi:

1. Ennallistetaan heikkotuottoiset suometsät. Jättäisin sikseen, koska niistä ei juurikaan tule päästöjä.

2. Luovutaan suometsissä kunnostusojitusten, taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tuista. Ainakin taimikonhoitoa tarvitsee samalla lailla suometsäkin. Kunnostusojitustukikin olisi joissakin tapauksissa edelleen perusteltua, jos ojien kunto tai vesiensuojelurakenteet vaativat korjausta.

3. Ohjataan puun käyttö pitkäkestoisiin tuotteisiin. Tällainen osaoptimoiva ohjaus voi estää hyvien ja tarpeellisten fossiilisia raaka-aineita korvaavian tuotteiden kehittämistä ja niiden leviämistä maapallonlaajuisesti.

http://www.metsalehti.fi/uutiset/sitralta-keinot-paastojen-vahentamiseen-kemera-uusiksi-ja-metsanomistajille-kannustimia-hiilensidontaan/#23e3039d

 Lisäksi suometsissä tulisi luopua kunnostusojitusten, taimikonhoidon ja nuoren metsän hoidon tuista.

Jos tuon suosituksen mukaan toimitaan, aluksi CO2-päästöt lisääntyisivät, kun puut kuolevat pystyyn ja sitten myöhemmin soistuminen toisi takaisin metaanipäästöt, joita ei ollut, kun ojitus oli ne poistanut. Tässä ratkaisussa suon hiilensidonta ei korvaa aiheutuvia päästöjä.

Lähtötilanne karuilla ojitetuilla soilla oli metsähiilinielu, jossa ei ollut metaanipäästöjä eikä maapäästöjäkään. Tuhkalannoituksella puiden hiilinielu vain kasvaisi.

Runsasravinteisten ojitettujen korpimaiden soistaminen puolestaan aiheuttaisi vielä enemmän päästöjä ja vähentäisi Suomen metsien hiilinielua rajusti.

Suomen metsien hiilinielu laskettuna (40%/60%, jossa otetaan metsien maaperän hiilivaraston kasvu huomioon) maanpäällinen biomassa runkopuun hakkuusäästö 20 milj,m3 ja maanpäällinen karike 7 milj.m3  olisi 20+7=27 milj.m3  ja hiilinielu koko metsän biomassalle (maanpäällinen ja maanalainen) =2,5*27=

= 67,5 milj.CO2-tn/v, joka jo yksin riittää kattamaan Lulucf-laskennan  ja energiasektorin kaikki päästöt n.+10 + 48,3= + 58,3 milj.ekv-tn/v.

Suomen kasvuhuonekaasutase olisi  – 67,5 + 58,3=

= n. – 9,0 milj. ekv-tn/v.

Suomen ei tarvitse vähentää päästöjään.

Metsien hiilensidontakyky paranee  nykyisestä 10 vuoden päästä metsien kasvaessa 10..20 milj.m3 enemmän kuin nyt, kunhan Suomen metsiä hoidetaan kuten tähänkin asti niin, että kasvu nousee vuosittain uudistamalla avohakkuilla, parantamalla näin uuden metsän kasvupotentaalia ja metsien lannoituksella n. 1 ..2 milj.m3/v.