Hiilinielulaskelmalla minä pääsin maalaisjärjellä 0 tulokseen. Metsä ei voi haleta puista vaan vanha metsä lahjaa yhtä paljon kun kasvaa. Istutettu hyvin hoidettu metsä sitoo hyvin hiiltä mutta alkaa ajastaan lahota. Ei kestä maailman tappiin saakka hiilinietuna.

Kivelähanttu on oikessa.

Muutama vuosi jo on menty ilman metsien kasvua. Suomen metsät eivät ole lähellekään sitä pistettä, etteikö kasvua voisi vielä nostaa vaikka 150 milj. m3 vuodessa. Sitten alkaa olla jo valmista. Teoria kasvun palauttamiseksi menee ikävä kyllä niin, että hakkuita pitäisi nostaa siellä, missä on hakkuusäästöjä eli pohjoisessa ja samalla udistettaessa metsiä, muokata kasvualusta parempaan kasvukuntoon ja suorittaa viljely jalostetuilla taimilla ja lopettaa ennallistamiset ja ojien tukkimiset ja lannoittaa tuhkalannotteilla  ojitettuja turvemaametsiä. Etelässä tämä malli toteutuu paraikaa. Hakataan melkein koko kasvu ja se poikii pikapuoliin lisää kasvua, kunhan metsät hoidetaan Tapion ohjeiden mukaan.

Eikös näissä päästöissä/sakoissa pyöritä hiilen kimpussa vai huomioidaanko myös suopeltojen metaanipäästöt?

Linkin sivu 36. Maatalouden päästötöt: Metaani-päästöt eläinten ruuansulatus +2,1 Mekv-tnv/ ja lannankäsittely +o,7 Mekv-t/v eli yhteensä +2,8 Mekv-tn/v. Ei lasketa Maankäyttösektorille.

Suopelloilta ei lasketa metaani-päästöjä. Luonnon soiden metaani-päästöt ovat lakanneet kuivatuksella eli ojittamalla kuten myös metsää kasvavilta 5 milj.ha suo-ojituksiltakin. Luonnon soiden metaani-päästöt ovat +3…+12 ekv-tn/ha/v suotyypistä riippuen.

https://www.stat.fi/static/media/uploads/yymp_kahup_1990-2020_2021_23462_net.pdf

Lainaus Risto Isomäen Aarre -kolumnista.
”Uusimman arvion mukaan pohjoisten metsien puustossa on tällä hetkellä noin 43 miljardin tonnin suuruinen hiilivarasto. Tästä Venäjän osuus on 31 miljardia, Kanadan 8 miljardia, Alaskan 0,8, Suomen 0,9, Norjan 0,4 ja Ruotsin 1,3 miljardia tonnia. Hehtaaria kohden Alaskan ja Suomen metsien puustossa on 35, Norjassa 30, Venäjällä 37, Ruotsissa 46 ja Kanadassa 48 tonnia hiiltä.</p>
Suomen metsien hehtaaria kohden laskettu hiilivarasto on siis jonkin verran pohjoisen havumetsävyöhykkeen keskiarvoa pienempi, mutta tässä ei ole mitään yllättävää.

Hiilivaraston kehitystä koskevissa luvuissa sen sijaan on. Pohjoismaissa metsiä hyödynnetään paljon voimakkaammin kuin Kanadassa, Alaskassa tai Venäjällä, mutta niiden puuston hiilivarasto kasvoi silti 35 prosentilla vuosina 1990–2017. Toisin sanoen Suomen, Ruotsin ja Norjan metsät olivat suuri hiilinielu huolimatta siitä, että niistä hakattiin kyseisenä aikana yhteensä 900 miljoonaa hiilitonnia vastaava määrä puuta, eli lähes puolet metsissä vuonna 1990 olleesta noin 7,5 miljardin kuution puumäärästä.

Kanadan ja Venäjän metsät eivät sen sijaan olleet kyseisenä aikana hiilinielu, vaan niiden hiilivarasto säilyi käytännössä ennallaan. Yhdysvaltoihin kuuluvan Alaskan metsät olivat hiilipäästöjen lähde. Ne vapauttivat ilma­kehään 32 miljoonaa tonnia hiiltä.

Miten Pohjoismaiden metsät saattoivat tuottaa yhtä aikaa sekä ratkaisevasti isompia hiilensidontapalveluja että ratkaisevasti suuremman määrän myytävää puuta? Siksi, että Kanadan, Alaskan ja Venäjän metsät menettivät paljon enemmän puuta metsäpalojen sekä myrsky- ja hyönteis­tuhojen takia.”