Menin Raukin aikana vapaaehtoiseen ratsastuskoulutukseen parin muun oppilaan kanssa. Aloitus otettiin valkattujen hevosten kanssa vanhan vääpelin toimiessa kouluttajana. Mukana oli myös Lärvätsalon naisia useitakin. Olin ratsastellut hiukan sivilissä, joten se tuntui ”ihan oivalta tuumalta”. Aloitus ilman satulaa ja tottuneilla hevosilla kävelytettiin rinkiä. Ei ollut taluttajia lainkaan. Sitten sen parituntisen aikana otettiin jo kevyttä ravia = Ns. ”Munaravia”. Ja siis ehdottomasti ravia.

Jakso ohi ja kävelimme kassulle, hieman kuumotti takamusta ja reisien sisäpintoja. Seuraavana aamuna kävely oli aika tuskaista ja painottui pikaluistelijan asentoon lähes väkisin. Tuska alkoi pikkuhiljaa hellittää, mutta ei meistä yksikään mennyt viikon kuluttua alkavalle – seuraavalle jaksolle.