Joo! Meillä oli Ranualta kotoisin oleva yksi metsänhoitaja, joka toki on ollut eläkkeellä jo pitkään – Hän puhui vain rekasta aina, kun nimenomaa Rahi-reestä oli kysymys.

Myös Reha- nimeä on käytetty ja se kai viittaa Venäjänkieleen, jossa alkuperäinen muoto on jotain recha (rekka).

Käytettiin myös nimitystä ”Ronkeli”, voi olla rajan takaa kannaksella käytetty nimitys tai sitten savolaista alkuperää. En tiedä muuta nimitystä käytetyn. Valmistettiin umpikuivasta kuusesta, joka ei lisännyt reen painoa oleellisesti. Ronkeli oli helppo siirtää parireen päälle, siinä oli irto lavetit ja reunapuissa puukairalla tehdyt tapitukset. Kuormia sidottiin köysillä tarvittaessa ja reellä ajettiin myös muuta rahtia. Käytettiin paremman reen puutteessa myös kirkko ja kylärekenä.

Metsäajossa oleellista olivat valjaiden mäkivyöt, käytettiin myös pelkkää häntävyötä. Niillä hevonen pystyi tehokkaasti pidättelemään puukuormaa. Mäkien päältä ja jyrkiltä rinteiltä, jonne parireellä ja ronkelilla ei ollut asiaa, puut ajettiin alas hännillään. Eli tukit ladottiin tukkireen pankolle, latvat ja muut puut pitkinä, sidottiin köysillä ja ei kun menoksi.

Silloin, kun meikä oli ”Suomen raskaassa”, niin Rauk:n aikaan meillä oli viikonloppuisin tallipäivystys. En muista, montako meistä oli tallilla aina vuorokauden kerrallaan, mutta otaksun, että neljä. Kun oli viikonloppuja, jolloin en päässyt lomalle, möin vapaavuoroni jollekin ja olin hänen sijaan tallilla. Tykkäsin olla siellä. Hevosia oli n. 190 kpl. Osa hepoista oli sangen äksyjä ja epäilen, että niitä oli kohdeltu huonosti. Aina, kun menimme maastoon (koko loppuaikana) -Olin vapaaehtoisena hevosmiehenä. ei tarvinnut kahlata hangessa ja muutenkin helppo jobi.  Yleensä tykit ja varusmiehet liikuteltiin autoilla / hiihtäen, nutta lämmin ruoka tehtiin keittiöllä ja se piti kuljettaa ajallaan, samoin kahvit jne.

Sain kurssikronikkaankin maininnan: Jätkä, Hallitsi suvereenisti Hiihto – Hevos – ja Naisasiat  / Kirje päivässä Tampereen tytöltä.

Meillä Keski-Suomessa oli myös tuo ronkeli – sana yleisessä käytössä. En tiedä mistä oli tullut kun täällä nuo murresanat ovat sekoittuneet. Tuossa naapurissa asui jo edesmennyt ronkeli seppä joka teki paljon hevosmiehille näitä ronkeleita työkseen. Kävin usein miehen luona kylässä ja hän usein kertoili näitä hevosaikoja metsätöissä. Traktoreiden tulo kuulemma vei häneltäkin työt rekien teon suhteen. Vielä ehdin teettää kyseisellä miehellä yhden kelkan reen juuri samalaisen kuin hevosronkelin mutta pienemässä koossa. Hänellä oli vielä jäljellä kolmen reet tarpeet varastossa joista yhdet käytettiin minun kelkan reen tekoon.

Mielenkiintoista oli kun jututin kyseistä seppää mikä oli vaikeinta reen teossa ? Hän totesi että vaikein asia oli koko ronkelin teossa oikean rekijalasteräksen löytäminen joka luisti sekä reen kärkeen jalasten väliin laitettavan tarpeeksi vahvan pajuvitaksen löytäminen. Sillloin täällä päin olivat metsät vanhoja eikä pajuja kasvanut niin kuin nykyään. Tuo rekiteräs piti olla oikeanlaista. Eii liian hiilipitoista (kovaa) vaan sopivan sitkeää terästä joka luisti hyvin. Teräksillä oli kuulemma suuri ero.

Rekka son koillismaalla aina ollu. Niin son Ranuallaki.