Remie..Ette mitenkään saa hevosta työntämään takaperin hangessa, luokkavaljailla.

Pieni korjaus Remie, koululaiset on esim. luokassa mutta hevonen on luokkivaljaissa.

Lasse. Montako lenkkiä pitää olla peräkkäin, että voidaan puhua kettingistä? Itse asiassa taidettiin puhua Kakkuleista. (kakkulat ovat silmälasit)

arto. Kun kaksi 1500 kiloista heppaa on valjaissa, ne vetää usemmankin Hondan justiinsa sinne, mihin ohjataan niitä, raaputtaa Hondat niin paljon kun pystyy, taikka ovat raaputtamatta. Toisekseen Hondan hinnalla saa jo hyväkuntoisen traktorin varusteineen.

Remietä muistuttaisin siitä, että kun metsä harvennetaan kolmen metrin puuväleille, siellä on joka väli niin väljä, että ei tarvitse kovin tarkkaan sihdata, kun hepoisen kanssa pääsee kolhimatta menemään. Järjen käyttö on helppoa, kun sitä on.

Jätkä. Muistuttaisin että ennen kuin tuo kolmenmetrin puuväli saavutetan niin välit ovat männikössä vähän päälle metrin, muuten kasvatetaan oksia eikä humma mene ryteikköön.

olen mielenkiinnolla lukenut hevosajomuisteluita. Taitaa kuitenkin olla niin että jätkä siitä jotain tietää, toiset vä’hän vähemmän.

On aivan turha kinastella joistakin aisojen nimistä, niillä oli varmaan enemmän nimiä kuin Suomessa on maakuntia ja kaikki nimet olivat oikeita, ei niitä kannata kysellä suomenkielen opettajalta, joka ei edes ymmärrä asiasta mitään

Tässä muutama näyte meilläpäin käytetyistä nimistä:

Kakula-aisat joilla vedettiin äkeitä, fälttiä yms. olisi toki voitu vetää rekeäkin, mutta kun meilläpäin ei juurikaan tarvinnut sitä jarrutus ominaisuutta, niin käytettiin ns sivuaisoja. rekivaljastus oli meillä luokkavaljastus ja rängistä aisaan menevä nahkahihna oli ruoma. Pari-reki nimitys lienee miltei yli maan käytössä. Kun ajettiin halkoja tai esim metristä paperipuuta pantiin parirekien päälle lamuska, että pöllit pysyivät mukana. Samalla vehkeelää ajeettiin heiniä, pantiin vain pitemmät karikat. Aiemmin kun heinä oli lyhyttä luonnonheinää tarvittiin lamuskan päälle häkki jota sanottiin grinniksi.

Ok tiedän että näitä nimityksiä joku nyt sitten oikein ilkkuen halveeraa. No kuten jo sanoin KAIKKI näistä välineistä käytetyt nimitykset ovat olleet täysin oikeita, siellä missä niitä käytettiin. Yhtenäistä sanastoa ei ollut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kyllä nuo Tanelin nimikkeet ovat olleet käytössä myös minun lapsuusmaisemissani heinägrinniä ja -häkkiä myöten. Lamuskaa en muistanut, mutta sitäkin käytettiin. Olikos siitä myös nimitys Rahi .

Siitä reen jarrusta: Meillä oli mahdollista ajella jyrkemmät mäet hieman sivusuuntaan , jolloin ne loivenivat niin, että ei tarvinnut jarruja, mutta isävainaa kyllä kertoi sellaisiakin käytetyn, että köydenpätkästä oli lenkit, jotka sai pienellä kädenliikkeellä pudotettua niin, että ne lenkit valahtivat jalaksen ympärille tarvittaessa, mäen alla pysähdyttiin ja kankea apuna käyttäen ne vedettiin jalaksen nokalle takaisin.

Tuo jarrulauta oli raudoitettu ”lankku”, joka harasi, kun heppa jarrutti. Hepallahan oli ”mäkivyö”, ettei se jäänyt reen alle. Kun oli hyvä tie, mutta hieman liian suuri mäki, niin hevosmiehet toivat pahnoja mäkeen aina aamuisin. Hieman karskimmat, jotka luottivat vehkeisiinsä ja hevoseensa, tulivat tosi railakkaasti alas kuorman kanssa. Yleensä hevosia ei juoksutettu yhtään.