› Keskustelut › Metsänhoito › Helluntaiheila

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 16)
1 2

  • Helluntaiheila

    Lähetetty: 30.5.2012, 07:22

    Tämän kesän helluntai kului raivaussahaa ulvottaessa. Kaksi vuotta sitten raivattu lepikko oli tuottanut uskomattoman vesakon kannoistaan. Kasvua metri vuodessa, eli vesakko oli reilusti kaksimetristä.
    Kyllähän leppä nopeakasvuisena on varteenotettava vaihtoehto energiapuuna. Ja lehtipuun kasvatushan on kuusen jälkeen erittäin suositeltavaa, joten lepän kasvatus pitäisi sallia ilman muuta. Ja haavan.

    Ps. Ihme tuo ”heila” miten hyvin lähti toimimaan. 10 kuukautta käyttämättömänä ja vanhoilla bensoilla. ( Jonsered RS 44 )

    Tekijä
    Leevi Sytky
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Leevi Sytky 30.5.2012, 07:23

    Kuusen taimet pelastin leppävesakon alta. 😀

    Anton Chigurh 30.5.2012, 09:03

    Sitten se kuusikko vasta kasvaakin, kun osaa yhdistää lepän ja kuusen tuottamisen samalla kuviolla. Sivutuottena tulee valtava määrä energiapuuta ja maan viljavuus joutuu paranevaan kierteeseen.

    Leevi Sytky 30.5.2012, 10:20

    Aloitin mielenkiintoisen kokeen. Tarkoitus on käytännössä kokeilla miten leppä on vaikuttanut maan viljavuuteen.
    Raivasin ”pelloksi” alueen, joka on ollut lepikkona kymmeniä vuosia. Kylvin alueelle kauran. Saa nähdä miten kasvaa, typestä ei ainakaan liene puutetta. Harmi kun ei tullut kylvettyä tuhkaa osalle alueesta, se olisi kertonut ravinnetilanteesta paljonkin.

    kari m 30.5.2012, 11:03

    Olen Anttonin kanssa samaa mieltä lepän maata parantavasta vaikutuksesta yhdellä poikkeuksella. Meillä Itä-Suomessa typpeä tuottava leppä pahentaa boorin puutteesta aiheutuvaa kasvuhäiriötä (boorin ja typen epäsuhtaa), joka joskus sotketaan piiskaamis- tai hallavaurioihin. Joskus boorin puuteeseen riittää leppien poistaminen kuusikosta. Varmempaa on kuitenkin näissä tapauksissa terveyslannoitus.

    Anton Chigurh 31.5.2012, 09:36

    Minä törmäsin tuohon boorin puutteeseen 90-luvun alussa, jolloin päätehakkasimme muutaman hehtaarin kokoisen lepikon, joka oli tuottanut monta sukupolvea polttopuuta. Ojitusmätästytin alueen (ojitusmätästystä meillä oli käytetty silloin jo 10-vuotta, sekin taitaa olla minun keksintöni), johon istutettiin kuusen taimet.

    Huolellisesta istutustyöstä huolimatta taimet kituivat, osa kuivui, osa pensastui, ja kasvu oli erittäin heikkoa. Alue kuitenkin puski hillittömästi lepänvesaa ja mitä moninaisimpia ruohovartisia kasveja, joiden lyhyys hipoi kahta metriä, joten ravinteita näytti riittävän.

    Pohdin muilta kiireiltäni ongelmaa ja päädyin siihen, että taimet kärsivät joko kaliumin tai boorin tai sitten molempien puutteesta.

    Siihen aikaan oli markkinoilla metsän kali-hivenlannos (jota käytettiin suometsien jatkolannoitukseen PKn jälkeen), joka sisälsi molempia (kalium ja boori) mielestäni kasvuhäiriön korjaavia aineita.

    1997 keväällä sitten kylvin alueelle kyseistä ravinnetta. Odotukset eivät olleet mitenkään korkealla. Mutta hämmästys oli sitäkin suurempi, kun kuuset rupesivat puskemaan metristä kerkkää. Jotakin kautta tästäkin havainnostani kulkeutui tieto metlalle.

    Leevi Sytky 31.5.2012, 09:49

    Onkohan bensan koostumusta muutettu jotenkin, koska sahat toimivat aivan normaalilla tavalla jopa vuoden vanhalla bensalla?

    Ps. Erikoisen otsikon aloituksessa on kaksi teemaa: Lepän vaikututukset maan kasvukuntoon ja sahojen toimiminen vanhoilla bensoilla, heh heh!

    kari m 31.5.2012, 11:13

    Vaikka olen levittänyt boorilantaa metsiini samoihin aikoihin Antonin kanssa 1990 -luvun lopulla, en tohdi ottaa booriongelman ratkaisusta kunniaa itselleni. Metla tutki hivenravinteita, myös booria jo 1970 -luvulla professori Olavi Huikarin johdolla. Tuolloin kasvuhäiriöt eivät olleet kuitenkaan yhtä laaja-alaisia kuin nykyisin.

    Todellisen kunnian hivenravinneasioista annan sen sijaan mtj. Aarne Savolaiselle (toivottavasti nimi on oikein), joka esitteli minulle jo 1970-luvun lopulla pellonmetsityksiään Siilinjärvellä. Hänen taimikkonsa kärsivät monenlaisista kasvuhäiriöistä. Aarne ei tästä hätkähtänyt, vaan teki kohteista ravinneanalyysit. Ne osoittivat monien hivenravinteiden puutetta (ainakin kupari ja boori). Ongelma ratkesi lannoittamalla.

    Aarnen kokeet ja tiedot eivät menneet hukkaan, koska hänen vävypoikansa, Pohjois-Savon metsäkeskuksessa vaikuttava tohtori Tenho Hynönen on ollut sittemmin ja edelleen terveyslannoituksen parhaita asiantuntijoita ja puolestapuhujia Suomessa.

    Muutoin olen samaa mieltä boorilannoituksen vaikutuksista. Ne ovat uskomattoman nopeita ja voimakkaita. Pakko kuitenkin on tunnustaa, ettemme me – Anton ja minä – ole koko maailman tai edes metsäalan kaikkia viisaita keksintöjä tehneet.

    Anton Chigurh 31.5.2012, 11:31

    Nyt kari ämmä puhuu suulla suuremmalla. Ei 1997 ollut mitään ainakaan julkista tietoa kyseisestä ongelmasta.

    Saman totesi lannoittamani kuusikon äärellä moukkarinkin hyvin tuntema henkilö.

    Leevi Sytky 31.5.2012, 11:55

    Kuten Kari M. yllä sanoo boorilann. vaikutukset ovat nopeita ja voimakkaita.
    Lähetin luk.kuviin esimerkin, valittettavasti ei ollut ”ennen ja jälkeen” kuvia, vaan nykytilanteesta kuva.
    Kuvan kuuset olivat surkea näky ennen lannoitusta.

    Anton Chigurh 1.6.2012, 00:09

    Tätä kari ”kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa” ämmän mainitsemaa tohtori tenho hynöstä minä muistan erityisellä lämmöllä. Pidän häntä lähes myyrätuhovastaavan ”sitaatioklassikko” henttosen tasoisena nerona.

    Minulle tarjoutui tilaisuus tehdä tarjous poikkeuksellisen hyvin hoidetusta, rautaisen metsäammattilaisen omistamasta palstasta rapia kymmenen vuotta sitten; elettiin viimeisiä markka-aikoja. Palsta oli niin hyvä, että sanoin sitä kaupanneelle, että minä odotan muiden tarjoukset (kysyntä oli kova) ja maksan kymmenentuhatta yli korkeimman noteerauksen. Palsta jäikin minulle.

    Pari vuotta kaupasta tein palstalta ensimmäisen puukaupan. Sain sijoittamani pääoman heti pois. Muutama vuosi ja uusi leimikko ja tuloa oli edellistä enemmän. Rajasin sitten MHYn pojan kanssa veroleimikon palstalta (joka tuotti taas yli ostohinnan).

    Siinä vaiheessa MHYn poika paljasti minulle tohtori tenho hynösen sättineen häntä siitä, että oli MHYn vastaavana neuvojana sallinut hakata palstan pilalle (siis silloin toistakymmentä vuotta sitten oli tämä tapahtunut) ja että palstalta ei saa myyntituloja kymmeniin vuosiin. MHYn poika kysyi minulta, että sallinko minä antaa tohtori tenho hynöselle palautetta tuosta sättimisestä.
    Minä vastasin, että tottakai, kannustava palaute on aina paikallaan.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 16)
1 2