Sama ajatus on ollut vireillä jo kauan, Silloin joskus – kolmekymmentä vuotta sitten, myytiin ajatusta karsintapukista / työpenkistä, joka tehtiin rangasta ja konkeloliinasta tai ostettiin oikein alumiininen rullapukki, joka oli helppo siirrellä.
Kurulaiset osti niitä pukkeja kaikille, siellä ne taitaa olla romuvarastossa käyttämättöminä.
Kun maastossa on kiviä, kantoja ja mättäitä, niin eipä moiseen ole juuri tarvetta.
Tuo ”mannekiini” ei osannut oikein karsia, kuitupuu tehdään kyllä summakatkonnalla tavoitepituudelle.
Puinen pukki oli, kun pikkupoikana kuorittiin puolipuhtaaksi parkkuuraudalla kolme metristä propsia laivattavaksi maailmalle. Tahti oli toinen kuin videon jaa de joo de gubbella. Polkyörärahat sai helposti.
Sinänsähän tuo toimii — mutta nakutapa tuo tanko routaiseen maahan? Kuusikon harvennus kesällä kun ei ole niitä suotavimpia juttuja. Mitenkähän isoa koivua tuolle uskaltaisi tarjota?
Juu, tuli aikoinaan kokeiltua alumiinistä rullapukkia, hieno idea mutta tuskaisen hidas käyttää…kun kasat sijoittaa sopivasti, ne toimivat karsima-alustoina. Ruotsissa vielä tehdään mitalla kolmosen kuitua.
Yleensä kuusessa on enemmän oksia eikä alle mitään penkkiä tarvita puu pysyy oksien varassa irti maasta. Liian tiheässä kasvaneita lähes pystyynkuivuneita puita kaatoi. Saha näytti olevan hyvässä iskussa.
Olin ennen eläkkeelle jäämistä muutaman vuoden ns. osa-aikaisessa: – viikko työssä ja viikko oikeassa(metsä)työssä:) Katselin metsäkoulun opetusvideoita ja yhdessä mentiin metsään pukin kanssa. Ei se oikein urakkatyöltä tuntunut. Samoin oli tuo ruotsalaisen miehen toiminta. Sinällään tuo metsurimalli saattoi olla ammattimies?
Jätkä arvioi työtapaa, onko ruotsin ja suomen metsurityössä eroja? Me pidetään Suomea metsurityön kärkimaana, mutta viimeisissä kisoissa alkaa baltian metsuritkin pärjätä.
Ennen pukki tehtiin metsässä aina uudessa palstassa. Se pukki oli kuorimista varten. Pisin – nähtävästi kaivospuu – oli 10 jalkainen ja siinä oli jo miehelle mittaa, koska koko oli nykyisen pikkutukin luokkaa.
Niin noista työskentelyeroista, naapurin miehiä oli mennyt Ruotsiin metsätöihin. Kesälomalla ollessaan he tulivat mallailemaan palstalle. Ainakin kuoriminen sujui mallikkaasti petkeleellä. Nilan aikana ei flanellipaita limottunut läheskään niin paljon kuin pukkikuorinnalla!
”Jos tuollaisesta tykkää, kannattaa hankkia rautahepo, se on aina työalustana oikeassa kohdassa.”
Rautahepoon myydään vielä sellaista karsintarullaa takakarikkaan, on kätevä. Päällystetty kumilla ettei hipaisu vie terää.
Muuten en kyllä pidä rautahevon päälle poikittain kaatamisesta. Tulee kiertelyä ja aina on rautaa tarjolla terälle. Joskus männyn tai koivun voi kaataa suoraan kuormaa pitkinpäin, kun tyvi on oksaton.
Muistaakseni se rulla kääntyy karikassa joka puolelle ja se juippi, joka meille esitteli sitä, kaataessaan kuorman päälle, käänsi rungon kätevästi rullalle, hänellä taisi olla parikin rullaa laitteessaan. Poikittain kaadettu runko kääntyi kätevästi kuorman suuntaisesti
Hepo oli käynnissä koko ajan ja nopeasti mies tekaisi kuorman päälle ajaen sen ajouran varteen.
Saattaa olla kääntyviäkin rullia rautahepoon. Tuo joka minulla on, on kiinteä. Voidaan asettaa neljään asentoon 90 astetta kääntäen. Normaalisti kuormaan poikkisuunnassa ja kuorman ulkopuolella.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.