”Taimikoiden hoitamattomuudessa kyse on ihan jostain muusta kuin juurikäävän torjunnan vaikeudesta. Ei siis kannata kytkeä tuota tähän asiaan.” ”Jo nyt laki velvoittaa torjuntaan, Jätkän kommentissa on kyse vain hienosäädöstä.” Gla nyt itse sotkee. Keskusteluketju koskee taimikonhoidon yhteydessä tehtävää torjuntaa, joka pakotettuna väistämättä leikkaisi taimikonhoitomääriä merkittävästi. Kumpi on pahempi: taimikonhoito jää tekemättä vai juurikääpä torjumatta? Ja kuten täällä on monen toimesta todettu ja tutkimukset osoittaa juurikäävän leviämisen kannalta molemmat ovat yhtä riskialttiita.

Pitkäjänteisyydestä puheenollen minun metsät kestää minkä tahansa arvioinnin terveyden ja hoitotilan kannalta. Lapset tulee kiittämään, kun on tullut perittyä ja hankittua lähinnä taimikkoa.

Suorttavalla tasolla olevana voin kertoa, että tuota juurikäävän torjunta-ainetta voidaan levittää millä tavalla ja missä vaiheessa tahansa, kunhan vaan maksaja löytyy. Keinojahan kyllä löytyy, kysymys on siitä, löytyykö maksajia.

Juurikääpä etenee mahdollisuuksiensa mukaan siellä mihin se on tarttunut. Metsiköissä kyse on paljolti siitä montako tartuntapistettä on syntynyt, kauanko siitä on kulunut ja kuinka hyvät edellytykset on etenemiselle ollut. Jos tuo ”juurikääpä on sinne uudistusalalle jo saatu” tarkoittaa muutamaa tartuntapistettä hehtaarin kuviolla, on pääosa rungoista turvassa ainakin yhden kiertoajan. Mitä enemmän tartuntapisteitä, sitä huonompi tilanne. Sanoisin niin, että juurikäävän lahottaman kannon lähiympäristössä taimien kannoilla ei ole niin paljoa väliä, muualla on.

Jos 20 prosenttia lahoa, niin eihän siinä sitten kannata kuusta kasvattaa. Itsellä ollut 0-2 % ja noissakin usein joku ulkoinen osuma jossakin historian vaiheessa. Lumppaamalla käytännössä ei montaa lahokuitua ole tullut. Mutta kuten sanoin Suomi on pitkä maa ja tuo Järvi-Suomen kohdilla.

Jos kuusikon varhaisperkaukset suoritetaan ajoissa ja niissä jätetään vain 2000 tainta hehtaarille, voidaan operoida läpi vuoden. Taimikonhoidossa ei ole järeitä havupuun taimia tarve kaataa. Eli kuusen viljelyalueiden ongelmaan on ratkaisu ja sitä isojen firmojen työmailla pyritään käyttämään.

Männyn osalta tilanne hieman hankalampi. Taimikkoa pakko kasvattaa tiheämpänä, että päästään tukkipuu laatuun. Taimikonhoidossa paksuja havupuun kantoja syntyy paljon ja itiötartunnat ovat todennäköisiä. Eli männiköiden taimikonhoidoissa pitäisi toimenpiteen ajankohta huomioida. Männikön varhaisperkauksissakin kylvöalueilla on ilmeisesti riski tartuntoihin, onko niin että noita kasvatellaan liian pitkään kylvötuppaissa?