Terminen kasvukausi alkaa, kun lumi on sulanut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila nousee  pysyvästi  yli +5 asteen.   Käytännössä termisen kasvukauden alkaminen- näin olen itse ymmärtänyt-  tässä  juurikääpäasiassa eniten merkitsee, ei korkeat päivälämpötilat vielä sinänsä.   Viikko tässä on vielä aikaa raivata näillä leveyksillä. Kangas oli jo lähes lumeton,  mutta 30 senttiä oli pöpelikössä vielä lunta.

Varmaan runsaampi sienen itiöinti alkaa vasta kun päivälämpötila on pysyvästi plussalla? Olisi hyvä saada käyttöön kenttäpikatesti jolla voisi tutkia tietyn paikan itiöiden määrän juuri tietyllä hetkellä.

Aiempi suositus oli tosiaan että alle 10 cm kanto ei ole riski koska se kuivuu nopeasti. Tietämys on lisääntynyt eikä tällaista raja-arvoa ehkä voida antaakaan, vaan riski kasvaa läpimitan kasvaessa havupuun kannoissa.

Niinpä olisi hyvä, jos mahdollista, keskittää havupuun taimikoiden taimikonhoito riskittömään aikaan ja varhaishoito (jossa poistetaan vain lehtipuuta) kesän riskiaikaan.

Ra-koivun kasvatuksen mahdollistamiselle kuusisukupolvien välissä olisi kova tarve   ilmaston muutoksen tuomista uhista johtuen ja juurikääpäriskistä selviytymisen takia.  Vähintään sekapuuna kuusikossa joissa juurikääpäkuusten kantojen ympäristö pitäisi metsittää lehtipuilla.

Jätkälle vastaan, että ei kannata vetää hernettä nenään. Teknisesti ehdotuksesi voi olla hyväkin.Tuo torjunta-aine pönttö olisi saatava sijoitettua selkään, eikä sahaan, niin kuin oli aiemmissa malleissa. Tulee vaan niin helvetisti lisäpainoa kannettavaksi. Lisäksi eteen tulee todellakin kustannuskysymys. Jo ilman tuon torjunta-aineen levitystä vaikuttavat metsänhoitokulut metsänomistajien mielestä olevan liiaan korkeat. Raivauksen yhteydessä suoritettu kantojen ruiskutus lisäisi niitä jo työn osalta huomattavasti.                                                                                                            Mitä taas tulee tuohon raivausajankohdan valintaan , se on mahdotonta, jos metsiä aiotaan yleensäkkään hoitaa. Kuten tuolla aiemmin mainitsin, hoitamattomia metsiä on lähes miljoona hehtaaria. Keväällä alkaa istutuskausi heti maiden sulettua, syksyllä se jatkuu suunnilleen syyskuun loppuun. Eli raivausaikaa olisi keväällä ennen istutusta pari viikkoa, maksimissaan hyvänä keväänä kuukausi. Syksyllä pakkasten alettua raivauskautta on enemmän, täällä Savo-Karjalassa sitä on karkeasti pari- kolme kuukatta. Tuossa ajassa olisi siis pyrittävä kirimään kiinni hoitorästejä ja tehtävä ajankohtaiset työt. Koska keskellä kesää ei istuteta, olisi työntekijöiden oltava tuo aika työttömänä. Mitä kauempana asioiden suunnittelijat ovat itse varsinaisesta työn toteutuksesta, sitä monimutkaisempia ja erikoisempia ovat ehdotukset oikeista menetelmistä.

Metsänmies. Kukaan muu ei ole esittänyt parempaa tapaa käsitellä havupuunkantoja taimikonhoidon yhteydessä kesäaikaan.

Sinä voisit esittää oman ajatuksesi, joka on tietenkin pareempi, kunhan sen vain keksit.

Nestesäiliö selässä voisi olla esim litran kokoinen, pikaliittimillä sahaan kytkettävä  ja napilla toimiva, jonka letku on teipattuna runkoputkeen ja venttiilillä varustettu suutin kulmavaihteen kyljessä. Sumumainen tupsahdus kantoon  ja koko leikkuupinta saisi varillisen suojan.

Systeemi toimisi paremmin kuin hakkuukoneiden ruutat, joilla harvemmin saadaan koko kanto käsiteteltyä – ja sehän on vaatimus, joka ei aina toteudu.

Itiöitä on lähes joka paikassa, eli se, että ei ole lahoja kantoja ihan lähellä, ei vielä kerro mitään.

Männyn tyvitervastauti (on sama) – tarrttuu muös rauduskoivun terveisiin kantoihin, eli nekin pitäisi saada suojattua Tyvitervasvyöhykkeellä.