Vasta aloitin havupuutaimikon raivauksen uskossa, että ilmassa ei suuremmin itiöitä talven jäljiltä ole.  Kuukauden päästä on sitten aika siirtyä lehtipuustoon. Kaksi motoa hakkaa männikköistä energiapuuta mailani parasta aikaa ilman kantokäsittelyä, kuten myös rajanaapurin kuusiaukolla. Konekuskien kanssa oli puhetta, että energiapuuhakkuussa kantokäsittelyn kattavuus kyllä jää kesähakkuissa vailinaiseksi pakostakin, siksi hakkuutan nyt huhtikuussa.

Suomi on pikä maa. Etelässä ollaan päivällä jo 10 asteessa, eikä yölläkään ole pakkasta. Leskenlehdet kukkii, pian myös vuokot. Täällä en enää havupuita raivaa.

Pohjoisempana vielä hiihdellään.

Eilen kävin taimikoita katsomassa, liikaa on lunta Jyväskylän korkeudella, pakkasöitä myös luvassa, pari kolme viikkoa saa vielä odottaa sitten raivuulle ja edelleen kaikkia puita kaadetaan samalla kun palstoille mennään..

Niin selvä lienee tutkimusten perusteella, että sieni voi tarttua jo pienen puun kannosta. Toinen asia on, tarttuuko? Onko näyttöä siitä, että kesäaikaisella raivauksella saataisiin merkittävää taloudellista vahinkoa aikaiseksi? Ei ainakaan omalla 30 vuoden ”kestokoealalla”. Tosin ei olla pahimmassa kuusenjuurikääpäalueella, mutta tyvitervaksen oslta synkimmillä alueilla. Luultavasti vahinko on suurempi, jos tarpeelliset hoidot jää aikapulan takia tekemättä.

Aplin tavoin on näin palkkatyössä olevana käytettävä kaikki mahdollisuudet vuodenajasta riippumatta, vaikkei se 30 asteen helteellä kuusitiheikössä raivaaminen mitään herkkua ole.

Keväällä raivattujen havupuutaimien kannot kuivuu paremmin kuin syksyllä. Parempi tehdä th joskus kuin jättää kokonaan tekemättä.