Samaa olen itsekkin raivatessa pohtinut ja säästeltellyt kohteita vuosien varressa ns.syksyyn.No usein lunta ja räntaa oksille tulee,jolloin olen parempia kelejä jäänyt odottelemaan.Lopputuloksena alkaa olla hoitorästejä .

Asiaa on muistaakseni Lukessa tutkittu ja tuloksista raportoitiin parisen vuotta sitten.

Juurikääpä tarttuu kai lähinnä kuolleeseen sydänpuuhun, jota pienissä puissa on niukalti ja vaikka kantoja olisi lukumäärällisesti paljon, sydänpuupinnan kokonaismäärä jää pieneksi.

Arvelisin lisäksi, että kun kanto- ja juuripuun määrä on pienillä puilla pieni, lahoaa se suhteellisen nopeasti ja ympäröivien puiden tartuntariski jää vähäiseksi.

Silti varovaisuusperiaatetta pyrin itsekin noudattamaan.

Kannattaa huomioida sekin, että kun raivauskohteessa on tarkoitus poistaa ylimääräisiä puita, poistettavien sijainti on tällöin lähellä säästettäviä. Vaikka pieni kanto pian lahoaisikin (tuohon uskon riskin perustuvan),  raivaustarpeen aiheuttava tiheys riskiä kuitenkin kasvattaa. Kun puun oksat ovat kiinni toisissaan, niin ovat myös juuret. Ja mitä vauhtia hyvässä kasvussa olevan kuusen oksat kuten myös juuristo leviääkään. Siinä saa lahottajat pitää kiirettä putsatessaan juurikääpää maaperästä tartuntaa uhmaavien kuusten levittäytyessä entistä laajemmalle alueelle.

Jokainen voi raivata omassa metsässä silloin kuin huvittaa. Minä en kuitenkaan raivaa kuin syksyllä ja keväällä, en halua ottaa  riskiä sienitautien leviämisestä, kun ei ole mikään pakko.