Esim. Virossa sahapuiden lajittelu ja hinnoittelu toimii paljon paremmin kuin täällä . (Eihän se toimi meillä  käytännössä juuri ollenkaan kannolla).    Virossa tukkien hinnat on taulukoitu pituuden, läpimitan ja laadun mukaan.   Esim. viime vuonna oli hinnat ~ seuraavanlaisia : kuutiohinnat pikkutukit alkaen 8-9,9 cm latvalpm  41 €  34 dm … 18-29 cm latvalpm 119 € 43-49 dm, 124 €  52-60 dm,  jne.    Myös laatukriteerit on siellä höllemmät kuin Suomessa : esim. männyllä max tuoreoksa 8 cm, kuiva 6 cm, laho 4 cm.

Luulisi jo nykyään koneellisen lajittelun aikaan olevan mahdollista myös Suomessa luokittaa tukit paremmin niiden arvon mukaan .   Varsinkin niin että se näkyisi jo kantohinnoissa .   Keskimäärin parhaita leimikoita myyvät häviää eniten ja heikkojen laatujen myyjät saa saman hinnan C-luokan tukeista kuin A/B-luokan tukkien myyjät.   Arvolisäerot  näkyy erityisesti lujuusluokitellussa  rakennesahatavarassa mutta myös esim. vanerin ja kertopuun laatuominaisuuksiin  vaikuttaa tukkien alkuperäinen laatu.      Ilmeisin syy laatuhinnoittelun puuttumiseen  on ostajien etu jakaa arvolisät vain itselleen.   Mutta se johtaa tukkien ja sahatavaran laadun jakuvaan heikkenemiseen kuten on jo pitkälti käynytkin.

Kun vertaa Viron laatuhinnoittelutapaa Suomen käytäntöihin, niin tulee väistämättä mieleen, että täällä ”huijataan” puun myyjiä mennen tullen kantohinnoittelussa.  Ostaja päättää metsässä mitä ja miten arvokkaita tukkilajeja ottaa etukäteen sovitulla könttäkuutiohinnalla.  Syy on huonossa hinnoittelussa, kauppatavassa, ylitarjonnassa  ja voi olla ymmärtämättömyyttäkin myyjäpuolella.

Puuki. Silloin kun tukkeja jakoivat vielä ”jakomiehet”, oli tuo lajittelu erittäin hyvin hanskassa. Apteerauksessa sääntö 1 oli, että ”Laadusta poikki”. Sääntö 2 oli, että kun tukin ns perusmittaa lyhennettiin, niin jokaisessa lyhennyksessä piti latvaläpimitan jäteytyä. (no oli siellä joitakin välejä pituudessa, joissa sai lyhentää kaksikin jalkaa samalla minimiläpimitalla.) Niin mentiin aina kymmenjalkaisiin (31 dm) asti, joka oli tosi hyvä pituus järeälle – oksattomalle tyvitukille, jonka saheista suurin osa meni puusepänteollisuudelle. Sydäntavarakin meni hyvässä lykyssä kolmen sivun oksattomina lankkuina samaan osoitteeseen. Laatulisä tosin maksettiin vain ostomiehen arvioinnin perusteella.

Tänä päivänä, kun hakkuukoneissa on tietokoneet – ja kuskeilla silmät päässään, voisi hyvinkin helposti viritellä sellaiset ohjelmat, että tietokone rekisteröisi mitta-ja laatukriteerit täyttävän kuutiot omille listoilleen ja lopputilitys tulisi laatulajittelun mukaan. Sahalla kannattaisi katkaista saheesta puolet hakkeeksi, jos siitä toisesta puolikkasta saisi A-laadun tavaraa sen sijaan, että koko sahe menisi C-laatuun.

Lyhin sahatavara on 180 cm – eli ”pätkätavara” ja sitäkin on ainakin viety!

Erittely on ollut mahdollista jo yli 30 vuotta. Rakentelin joskus koneelle jopa katkontataulukot eri puutavaralajeille laaduittain. Oli melkoinen savotta ,kun isoilla leimikolla saattoi olla jopa 14 eri laatua käytössä . Onneksi tuo vaihe on jo historiaa ja katkontaohjeet laatutaulukoineen laaditaan konttorityönä ja toimitetaan sähköisesti suoraan koneen tiedostoon.

Etsin hemputtajan innoittamana (Hesarin ”metsäviha” monimuotoketjussa) juttua Hesarissa aiemmin vaikuttaneesta pätevästä metsäteollisuustoimittajasta Jyrki Iivosesta ja löysin tämän helmen: ”Wahlroosin mielestä kyse ei ole vain palkkakustannuksista, myös energia ja logistiikka ovat Suomessa kalliimpia kuin Saksassa.” Huomionarvoista on, että puun hinnasta ja laadusta ei puhuta jutussa lainkaan.

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008253139.html

Laatuluokitusta tehdään korjuun yhteydessä metsäpäässä, on myös sahojen lajittelulinjastoihin investoitu paljon viime vuosina. Osto on kuitenkin bulkkia pääasiassa ja sahatavarakaupassa heikommat laadut ohjautuvat kotimaan myyntiin. Iso raha liikkuu, mutta sitä ei vaan ole jäämässä puunhintaan.

Iso luuta lakaisee yhteiskuntaan ja hyvinvointiin. Jopa siinä määrin, että yhteiskunta on vaikeuksissa ja aina ei myöskään teollisuuden kaipaamille joustoille löydy ymmärrystä.

Wahlroos kohdistaa arvostelunsa Ay-liikkeeseen. On seikka, jolla tässä maassa on eletty yli äyräidensä. ”Hakaniemen tori ei välitä työpaikoista, se välittää vaan työehdoista”.