En kehoita ketään yläharvennuksiin, mainitsin jo että kiertoajan pidennyksen ja heikomman loppu kasvun takia koko touhu ei välttämättä kannata, teoriassa kelpo oivallus voi käytännössä olla jotain muuta. Enkä vääristele koskaan, kun kerron vain näkemyksiä ja nämä näkemykset voi tietysti tyrmätä ja vähintäänkin kyseenalaistaminen on suotavaa.

Reimalla nuo metät tuolla ylämaissa ja siellä harvennusten merkitys kiertoajalla korostuu. Voi olla jopa että päätehakkuun sijaan kannattaa suunnitella jatkuvapeitteisyyttä.

Esimerkin yläharvennuksissa alikasvos raivataan ennen hakkuuta, sehän on ehdoton edellytys, jos tarkoitus on optimoida kiertoajan tuloja. Mutta samallalailla se pienempi lisävaltapuu on heikommilla juurilla, jos kohta kapeampi latvus ei niin kuormitakaan juuristoa.

Ei yläharvennus ole sama asia kuin alikasvosten kasvattaminen, terminologia ei ole pysynyt mukana. Puolet metsämiehistä raapaisee viimeisen harvennuksen yhteydessä vanhan ison kuusen hieman pienemmän hyvälatvaisen männyn vierestä, tuosta kun hieman jalostaa ajatusta, pienempi tukkipuu kasvaa isommalla prosentilla tukkia, eli ehkä arvokasvu kovempi ja kaadettu isompi tukkipuu kasvaa parempaa korkoa muualla. Mutta eihän se asia noin yksinkertaista ole, kun isompi puu kasvaa usein varmemmin ja on jo kasvupaikkaa vallannut. Ja taas jos ajattelee riskejäkin laajemmin, oikein arvokas pystyssä oleva tukkipuusto on suurehko riski. Eikä tämä tietysti helpotu, jos arvelee että tulevaisuudessa katkotaankin puut hakkuussa 18 cm tukki latvaläpimitta minimillä. Kannattaa opiskella ja tehdä etupäässä niillä Tapion uusimmilla suosituksilla, jos ei asioita ymmärrä itsekään, niin ei soveltaminenkaan onnistu.

On niitä semmosiakin männikköjä varsinkin, joissa ei ole alikasvosta juuri ollenkaan . Pari-kolme eri latvuskerrosta ja aiemmissa harvennuksissa, yleensä eh:ssa, jo siistitty lengot ja muut alle jääneet pääosin pois.  Alikasvos ja lisävaltapuut ei ole sama asia.   Ei missään kalliokoilla voikaan jättää muita puita pystyyn harvennuksissa kuin niitä joilla on paras juuristo.

Sama juttu voi olla jo taimikonhoidosta lähtien. Männyt kasvaa sen verran hyvin ja tiheässä ,että ennakkoraivauskin on läpihuutojuttu; muutamia alikasvospuita siellä täällä.  3 vuotta sitten tehtiin ensiharvennus tuoreen kankaan männikköön, jossa oli tuollainen tilanne.  Siihen ei tule alikasvosta ennen 2 harvennustakaan kuin korkeintaan nimeksi. Kun puut on sopivan harvassa asennossa, niin varmasti onnistuu sitten vaikka yläharvennuksenakin tehdä, kunhan ei mene liian myöhään harventamaan 2. kertaa.

Älähä Jätkä hoppuile. Kuvaamasi tilanne on enska eli ensiharvennus (1. harvennus), jossa poistetaan alta juuri nuo hitaammin kasvaneet ja huonolaatuiset sekä tietenkin päältä susipuut. Jäljelle jää sekä ilmiasultaan että genetiikaltaan tasaisehko metsikkö, jota voidaan jos on rehevämpi alue kyseessä, harventaa alta (2. harvennus)  ja sen jälkeen vielä päältä (3. harvennus). Karumman pään kasvupaikoilla päältä kerran (2. harvennus) ja sitten päätehakkuu. Jatkuvapeitteisessä sitten on eri systeemit, eli varmaankin pääasiassa päältä harvennukset mutta kuitenkin niin että isoja siemenpuitakin jää.

Pitäisi varmaan käväistä katsomassa mitä metsänhoitosuositukset aiheesta nykyisin sanovat… Aiheesta saisi mielenkiintoisia keskusteluja, jos joku esittelisi kesätapaamisessa kohteita.