Jos halutaan parantaa korjuujälkeä kuskeista puolet pitäisi vaihtaa tai kehittää automaatiota, että kone kuljettajasta huolimatta tekee työn aina samalla tavalla. Niin taphtuu tehtaassa, tuotteen laatu ei huonone, vaikka vuoro vaihtuu. Ei ainakaan heti.

Jos meillä on autokilpailu, jossa on kymmenen autoa, ei sielläkään kaikki tule maaliin yhtäaikaa, vaikka autot olisivat täsmälleen samanlaisia.

Visakallo ilmeisesti edustaa metsäyhtiöitä ja saa heiltä ylimääräistä propakandarahaa.

Ei noissa sähköisissä järjestelmissäkään, joita metsäyhtiöt ovat kehitelleet lähennytä mitenkään uhkaavasti täydellisyyttä. Niin on pukiset systeemit, että itkettää.

Sanotaan että moton ohjaaminen on verrattavissa hävittäjällä lentämiseen, jos nykyiset motokuskit laitetaan testeihin, joissa valitaan hävittäjälentäjiä, luultavasti pari läpäisee testin. Siellä vaaditaan esim.täydellinen näkökyky, koko näköalueella, sellainen on aika harvalla.

Ensimmäisen kerran sattui, että kauppasopimukseen kirjatut jutut ja maastoon merkatut käsittelyt ei toteutuneet korjuussa  niin kuten olisi pitänyt.  Se ei johtunut metsästä eikä sopimimuksesta  . Ne asiat korjautuu yleensä myös sopimalla jälkeenpäin.

Yksi pointtihan pienkoneiden käytölle on se, että kasvamaan jää 20 % enemmän puuta kuin jos tehdään isolle ajokoneelle reilun 5 metrin ajourat!

Pienkoneitahan mainostetaan ajourattomiksi, koska se pujottelee alle 3 metrin väleistä. Arvokasvuhan alkaa ensiharvennuksen jälkeen ja seuraavassa harvennuksessa tulee jo tukkejakin.

Kyllähän täällä on viime päivinä esiintynyt sellaistakin ”asiantuntemusta” ettei kolmen metrin välillä oleva puusto kasva tukkia. Pitäisi kait sakata ristiin rastiin niillä isoilla ajokoneilla että varmasti tulisi slammattua se viisi metriä väliä joka puusta puuhun.

Harjavallassa löytyy niin kasvavat maapohjat että tämäkin onnistuu. Mutta jessehän on keskittynyt vain kuitupuun kasvatukseen, lyhyeen kiertoon, joten kokemus voi olla niin ja näin.