Tolopainen eilen:

”Niin eli (hakkuuoikeus)sopimus antaa melko vapaat kädet toiselle osapuolelle”

Tolopainen tänään aamulla:

”Ja sen huomaa, ei voi päättää aina omistaja miten metsää hoidetaan”

ja hetki sitten:

”Voi omistaja käydä nauhoittamassa poistettavat puut ja sopii, että vain ne otetaan. Se helpottaa ja nopeuttaa hakkuuta. Se on omistajan asia miten harvennus on tehty.”

Vaikeaa on keskustella, jos tuulen suunta vaihtuu näin nopsaan. Miten se nyt omistajan asia on, jos hakkuuoikeuden haltijalla on vapaat kädet? Mitä hyötyä on nauhoittamisesta, jos niiden mukaan ei hakkuuta tehdäkään? Vielä eilen vaikutti siltä, että sovittavaa ei (mielestäsi) pystykaupoissa ole. Vai onnistuinko herättämään ajatuksia kiinteistön omistajan oikeuksista?

Aina voi kysyä mikä on ostajalle epäedullisemman vaihtoehdon hinta. Sen jälkeen voi itse miettiä mistä haluaa maksaa.

Maastotarkastusohjeen kertaaminen vahvisti käsitykseni, että virheelliseksi kohde luokitellaan vain liian alhaisen puuston määrän (runkoluku/ppa), liiallisten painuminen tai puustovaurioiden perusteella.

Hieman kärjistäen voi todeta, että parin hehtaarin kakkosharvennuksessa saa olla 150 kpl kolhittua puuta, 400 metriä painuneita ajouria ja 50 m3/ha alle suosituksen puolivälin jäljelle jäävää puustoa eikä kohde vieläkään ole virheellinen.

Noissa virheellisissä tapauksissa on mokattu jotain ihan kunnolla. Rajat sallivat melkoista töpeksintää, jotka jo aiheuttavat merkittävää tappiota. Noita punaisia ei pitäisi olla lainkaan ja niistä pitäisi langeta aina tuntuva sanktio.

Kun viimeksi tein hankintahakkuun enkaan, oli kyseessä kivennäismaalla oleva VT- männikkö. Pinta-ala n. 8 hehtaaria.

Itse hakkasin vapaa-päivinäni ja itse ajoin metsävarusteisella maataloustraktorilla. Osittain ajoin nurinkurisesti, kun keräsin kuorman ajamalla poispäin varastolta katsottuna ja lievään ylämäkeen. Syynä oli se, että keskellä leimikkoa oli notko, jossa metsäoja ja maaperä oli pehmeää. Vaikka oli pakkasta ja vahvalti lunta, tuli siinä renkaanjälkiin vesi. Ylempänä ei näitä murheita ollut.

Koko alueella ei ollut ainuttakaan korjuuvauriota. Tappioksi voi laskea sen, että yksi oja piti ylittää, eikä siinä ollut rumpua, joten siihen meni kaksi kourallista kuitua. Ne jäätyvät niin lujasti, että ei noussut pois kuormaimella – sinne jäivät.

Yhden 1 ha männikön ensiharvennuksen olen tehnyt niin, että ajoin puut itse pickupilla ja mönkijällä, puut käsin nostaen. Onneksi oli välillä apumiehiäkin. Nyt kakkosharvennus lähestyy tuolla kuviolla ja metsä on kyllä kivan näköinen kun mitään ajouria ei ole. Toista kertaa kuitenkaan tuskin tuohon hommaan ryhdyn.

Nämä ”pickup-maastot” ovat varmaan näitä mönkkärikelpoisia hiekkakankaita. Ei pääse kolmea metriä eteenpäin tuo kalusto omilla kiinteistöillä. Heh. Mutta hyvä, että on vaihtoehtoista kalustoa.