Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että tärkeintä on kuski, ei kone. Tietysti rajansa kaikella, ainakaan ensiharvennukselle ei kannata mitään Caterpillaria survaista metsään. Jos tietää koneyrittäjän, josta on itsellä tai paikkakunnalla hyviä kokemuksia, kannattaa ottaa hänet… jos saa.

Ainakaan ensiharvennukselle ei kannata pelkästään kilpailutuksen perusteella valita. Euron-parin paremmalla mottihinnalla ei korvaa sitä, jos ensiharvennus epäonnistuu. Kyllä se mhy:n paikallinen Sampokin voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Keskustelu on oudosti kääntynyt metsäkoneyrittäjien toiminnan kannattavuuteen. Siinä varmaan pätee suuruuden ekonomia. Suuret koneet, käyttöaste tappiin, kahteen vuoroon ja mahdollisimman paljon puuta ulos leimikolta ja metsäomistajille selitys, että tämä on heille parhaaksi.

Jos pimeässä koukitaan 11 metrin päästä ja tehdään ”laatuharvennusta”, niin metsänomistajan osa on surkea. Keski-Suomen metsien tilaa en ymmärrä. Taimikoiden tila on kuulemma hyvä, myös mäntytaimikoiden, eikä merkittäviä hirvivahinkoja. Kun siirrytään ensiharvennukseen, niin tänne lähetetyistä kuvista tulee mielikuva, että kaikki on pelkkää ryteikköä, eikä suoraa runkoa löydy mistään. Mitä siinä hyvin hoidettujen taimikoiden ja ensiharvennuksen välillä välillä tapahtuu?

Joka tapauksessa lopputulos on karu. Harvennuksen jälkeen maakunnassa on Suomen huonoimmin harvennetut metsät. Alla olevan Metsäkeskuksen otantatarkastuksen mukaan kolmannes on piloilla ja vain alle 10% suositusten mukaista.

Täällä Pohjois-pohjanmaalla näyttää tilanne olevan kaikista paras, no täällä rannikolla onki pikku sampoja metsässä paljon ja ei paljon kiinnosta miten sampo kiipiä rinteitä kun yleensä leimikolla jää korkeuserojen vaihteluväli alle 5m.

Yllättävän heikko on porukalla moninaisuuden sietokyky, miksei hyväksytä sitä jos metsänomistaja valisee OMAAN metsään koneen joka on suunniteltu juuri siihen leimikkoon tai aukkoon suunniteltu sopivin kone?

Ainakin meilläpäin sampot on ollut koko syksyn töissä mutta sahain keskiraskailla koneilla on ollut seisokkeja kelirikon vuoksi.

Suorittavan kuuluttamaa tapaa että yhdellä koneella hakataan koko tilan metsät läpiasti yhdellä käynnillä niin sellaista tappaa en minä ainakaan muista ainuttakaan täälläpäin tapahtuneen. Päinvastasta kehitystä on jopa sattunut sahojen leimikoissa, sahatavaran kysynnän mukaan saatetaan leimikosta hakea ensin kuuset ja sitte joskus myöhemmin mänty ja koivu. Samaa eestakasta rihtaamista saattaa olla pikkutuki ja normituki leimikoin  kans, kumpi on millonki ensimmäisenä loppumassa ja urakoitsijalta ei kysellä mikä on koneitten siirtomatka.

Planterille totean ,että puolet taimikoista on kasvanut hoitamattomina ja energiabuumi vain pahensi tilannetta 10 vuotta sitten. Ei raivattu sitäkään vähää ,kun jäätiin odottamaan koneellista energiapuukorjuuta taimikonhoidon korvaajana. Tulokset näkyvät . Omakohtaiset kokemukset koostuvat pääosin yhtiöiden aktiivisemmin hoidetuilta työmailta. Siellä alkukasvatuksessa on onnistuttu huomattavasti paremmin verrattuna yksityisen puolen toimintaan. Olisi mukava tietää kumman omistajaryhmän kohteille on otanta osunut.

Keski-Suomen mäkisillä mailla hakkuuseen liittyvät epäonnistumisen mahdollisuudet ovat huomattavasti isommat verrattuma Pohjanmaan tasankoihin. Peitteisyys on vaihtelevassa maastossa paljon hankalampi haaste tasamaahan verrattuna. Mäkien välissä samalla palstalla olevat pehmeiköt lisäävät haasteita. Epätasaisesta ja osin riukuuntuneesta metsästä ei saa kelvollista millään opilla.

Palstalaisten metsissä ei näitä ongelmia ilmeisesti tunneta , mutta elävässä elämässä kaikki ei mene ihan yhtä ruusuisesti.

ruotsissa  on  enemmän  noita  pienempiä  koneita  harvennuksissa.  kuinkahan  hyvin  siellä  kannattaa   nillä  hakata  verrattuna  suomeen  ja  liekö  millaiset   taksat ?

”Malliin johon ollaan päädytty on kaikkien tyytyminen”.

Ei muuten ole.