Ajourien leveys näkyy nousevan joka vuosi keskustelun aiheeksi, mutta kuten joku tuolla edellä jo totesikin, parempi metsänomistajan kannalta on kuitenkin on leveätkin urat, kuin ei uria ollenkaan. Harventamattomuus ja myöhästyneet harvennukset tulevat metsänomistajille monin kerroin kalliimmaksi kuin ne ”liikaa” poistetut puut urien laidoista.

Onhan Jk hakkuulle vaihtoehto, se on avohakkuu ja viljely. Eli mennään selvissä jk tapauksissa sieltä mistä aita on matalin. Näin se on ajateltu ja jäävällä puustolla kustannetaan viljelyn kustannukset. Onhan se kieltämättä ivestointi uuteen metsään ja jälkitöille. Menetetään kuitenkin yksi hakkuukerta, joka jk hakkuuna olisi tarkoittanut tukkia ja vastaa jaksollisen toista harvennusta.

Avohakkuu ei lisää vaikeusastetta ja voidaan tehdä yleiskoneella. Myös jk hakkuuna, mutta siihen kuusi vuotta lakimuutoksesta on ilmeisen lyhyt aika sopeutua. Menee ihmetellessä ja onnistuu kyllä harsintana, mutta se ei liene se perimmäinen tarkoitus. Palataan (-48) harsinnasta harsintaan uuden metsälain aikana.

Onneksi on jk valmiutta jo tälläkin hetkellä. On puunostajia jotka ovat panostaneet jk korjuuseen. Ei tarvitse uhrata valmiita jk metsiä enää avohakkuulle. Harvinaista se on ja emmistö puunostajista vielä vastustaa. Harsintana vielä menee ja sitä tehdäänkin luvattoman paljon.

Avuksi on metsänomistajien aktiivisuus. Metsänomistajien omana toimialana onnistuu kyllä kalustolla kuin kalustolla. Eikä jk korjuusta välttämättä tarvitse maksaa palveluista. Niin hyvä kuin ostopalveluina toimiva kalusto onkin, kannattaa se kuiten hankkia omaksi toimialaksi ja (konttoriksi) kaikilla mukavuuksilla.

Niitä ajourien teon haittoja on melko vähän tutkittu (kuitenkin jonkin verran) koska on siirrytty mahdollisimman tehokkaaseen puun korjuuseen. Samoin harvan istutuksen etuja ei ole yleensä tutkittu koska puutavaralajien hintasuhteet oli ennen erilaiset kuin nykyään ja työ ja tarvikkeet edullisempia suht. puun kantohintaan kuin nykyään.  Toinen syy on ollut ehkä siinä, että minkä toimijan etua pääasiassa haetaan ja missä suhteessa . Metsäteollisuuden (ja valtion) , puun korjaajien vai mo:n.

Heikentyneet korjuuolosuhteet puoltaa taimikoiden kasvattamista harvempina (jos mahdollista laadun puolesta) , samoin kasvatuksen kannattavuus useimmissa tapauksissa.  N. 800 – 1000 jalostettua ku-tainta /ha ei vielä heikennä niiden pituuskasvua eikä oksien liikapaksuuskaan tullene yleensä ongelmaksi ainakaan jos saadaan sopivia luont. taimia lisäksi alkuun.

Jeessi se vaan paahtaa 2,5 metriä leveällä Valtralla juontokouran kanssa niin, että ei jää ajouria. Kun kuitenkin pyörän reunasta pitäisi olla 70 cm puun tyveen, että juuristovauriot jäävät vähäisemmiksi. Lisäksi juontokourassa sinne/tänne sojottavat pölkyt / rangat  – Jeessin mutkitellessa joko laappivat runkoja, tai raahautuvat sen verran maata pitkin, että juuret kuoriutuvat tehokkaasti.

Lisäksi koko systeemin paino on takarenkailla, joten pintapaine ylittää monen metsäkoneen synnyttämän paineen, puhumattakaan siitä, että pieninä nökkösinä kuskatun puumäärän kuljetus edellyttää ainakin kymmenkertaisia ajokertoja.

Tuntuu aivan siltä, että monellekaan täällä palstalla ei ole mennyt kaaliin, että ajourien suunnittelu ei ole käytännössä muuttunut miksikään siitä ajasta, kun kehiteltiin keruu-uriin perustuva ajouraverkosto, jossa suurin osa ajoista, jossa kuormataan, tehdään vain kerran – korkeintaan kaksi kertaa.

Monesti 30-40 vuotta sitten uusitut metsät kun on neuvonnan pakolla metsitetty männylle vaikka kuinka rehevään pohjaan, niitä räkäpetäjiä ei kannatakaan hautoa liian pitkään. Yksi harvennus korkeintaan ua nilkasta poikki.

Jk-hateloiden hakkuu ppa 10:n kieppeille on taas sekin yksien hourupäiden neuvontaa.