Metsässä tarvita rautaisia koneita. Alumiinista voi kyllä tehdä kattiloita, mutta ei metsäkoneita. Pintapaine ratkaisee eikä koneen paino. Teloja voidaan  pitentää ja leventää. Mutta hintoja ei voi laskea.

Ei  kone tule välttämättä liian  kevyeksi vaikka se tehtäisiin pääosin kevyemmästä  materiaalista kuin raudasta ja teräksestä.

Kun mäytetään suurlujuusterästä, voidaan koneen painoa vähentää aika paljon. Esim K-autojen rungot ovat joissakin tapauksissa tehty keveämmästä, mutta kestävämmästä teräksestä ja maansiirtokuorma-autoissa vaatimukset ovat aika kovat, kun niiden täytyisi pysytellä painorajojen sisällä myös kuorman kanssa maanteillä.

Joustamaton rakenne ei kestä, joustava kestää. Tosin insinöörioppiin ei kuulu lujuuslaskenta, vaan ainoastaan yhteenlasku = jos jokin paikka särkyy, niin terästä lisää. Tuloksena on oravanpyörä, jossa ei loppua näy. Kun kone alkaa kestämään, sen kuormatilaa isonnetaan ja pannaan siihen isompi moottori. Taas ollaan lähtötilanteessa = akselit eivät kestä, renkaat eivät kestä, voimansiirto ei kestä. Kun ne alkaa toimia, tarvitaan taas isompi moottori.

Tällä työmaalla koneiden paino on pidetty kurissa.

Pienet metsäkoneet esittelyssä Lempäälässä – YouTube

Joku tolkku pitää olla myös pienten koneiden pienuudessa. Ainakin siinä ollaan menty harhateille, kun noihin minikoneisiin on annettu aivan onnettomat nosturit. Silakoita noilla punnitaan. Pienemmällä metsäkoneella tarkoita Sampo-luokkaa olevia siis nimenomaa leveydeltään sellaisia. Nelipyöräisyys tekee koneesta sellaisen, että kääntyminen ei murra maanpintaa. Olen kaipaillut sellaistakin vaihtoehtoa metsäkoneisiin, että siinä olisikin kääntyvät pyörät, eikä runko-ohjausta lainkaan. Taikka siinä voisi olla kääntyvät akselit alla!