Jaa että ostomies on ostanut raivaamatonta enskaa 30 motin kertymällä, 40 litran puuta ja vielä yksityisen metsästä…

Vastuu siirtyy kuulijalle 🙂 ..

Viimeisessä ja kolmanneksiviimeisessä kuvassa alue on ”raivattu”. Raivausta ja raivausta on monentasoista. Välillä joutuu vähän antamaan palautetta työn laadusta.

…ja ison kaupan kylkiäiseksi kiilattu parin hehtaarin kuvio kyseessä.

Kun taimikot hoidetaan ajallaan , ei paljon tarvitse raivailla ennakkoon ja puutakin kertyy kaikkia osapuolia tyydyttävään malliin. Hakkuuajankohdan suhteenkin on enemmän pelivaraa riukuuntuneeseen tai hoitamattomaan puustoon verrattuna. Korjuukin onnistuu kaikenkokoisella kalustolla.

Toiseksiviimeisen kuvan ympäristö jäi riistatiheiköksi.

Jos Helsingiläinen leskirouva joka on joskus sienikorin kans metsässä käynyt ja ei sillionkaan omassa ja nyt myy aukon kylkeen jotakin risukkoa niin en minä myyjää syyllistäs, vaan syyllinen on hyvinki likellä eli suorittavan metsäasiantuntia joka kaupat teki.

Tuota olen kans monesti ihmetelly mitä suorittava toistelee, jos risusavotan tekee ajallaan ja kunnolla niin sen jälkeen ei tarvi ennakkoraivata. Sellasia metsäpohjiakin varmasti on mutta minulla ainakin hyvin vähän.

Minullakin esim. yks neva joka ojitettiin ensimmäisen kerran 60-luvun alussa ja joka on neljä kertaa harvennuttu ja joka kerta on joka risu maahan lyöty. Nyt kun nevan puhas männikkö odottaa päätehakkuuta niin taas  2-4m korkea koivun vesakko sielä alla odottaa ennakkoraivaajaa. Vai kasvatanko vesakosta seuraavan sukupolven.

Tämän talven  harvennuksia metsäautoteiden varsilla katsonut niin jäänyt sellanen mielikuva että taas harvennuksia vähempi ennakkoraivataan mitä takavuosina, kenen lie syy.

Ihmeellistä vastuun väistelyä. Omistaja vastaa omaisuudestaan ja sen kunnosta yksiselitteisesti. Ei ostaja eikä motokuski.

Kirjoittelen asian tiimoilta siksi ,että toimeen tartutaan silloin ,kun homma ei ole vielä ylivoimaista ja positiiviset vaikutukset hyödyttävät enemmän maanomistajaa ,kun metsissä työtään tekeviä . Taimikonhoidolla saadaan tilanne paranemaan heti toimenpiteen jälkeen ja sulkeutuva taimikko menestyy myöhemmin alueelle ilmaantuvasta kantovesakosta huolimatta. Osa siitäkin tuhoutuu ,kun taimikko kasvaa. Ennakkoraivaus tehdään ,jos on tarpeen ja senkin voi tehdä muutaman vuoden ennen hakkuuta ,jolloin vesakko on vielä pienempää ja toisaalta risut ehtivät painua maata vasten haittaamasta hakkuutyöskentelyä.

Se , että hoitamattomia enskoja varten olisi jonkun hommattava erikoiskoneita ,on nykytilanteessa järjen köyhyyttä. Kuten edellisten sivujen kuvasarjasta käy ilmi , hoidettuun metsään löytyy vaihtoehtoja. Hoitamatonta ei kannattaisi korjata millään. Jos hommaa pikkumoton , risukkopalstoja riittää ,mutta tuottavat kohteet tehdään isommilla ja työ kannannattaa. Mikä vielä tärkeintä , metsään jää puuta vielä seuraavaankin harvennukseen ja päätehakkuu tuoksuu jo rahalle.

Valtakirjakauppoja rustaavilla myhistyksilläkin olisi nurkassa seisomisen paikka vilkaista peiliin. Leimikko kyllä kasataan,rahastetaan ja kuitataan valvotuksi, mutta raivaustarvetta ei viitsitä tsekata joskus edes tienvarsileimikoista.