Ajourat tehdään ”isolla motolla” (joita niitäkin on erikokoisia, suomessa yleisimmät mallit keskikokoisia) 20 m välein, jolloin 10-11 m puomilla yltetään käsittelemään koko välialue. Nimenomaan ajouran viereen pitäisi jättää hieman enemmän puuta, koska ajouran vieressä on enemmän valoa ja kasvutilaa.

”Pikkukoneella” työ ei valitettavasti ole taloudellisesti niin kannattavaa. Motokuskin palkka on yllättävän iso osa konekuluja. Pienellä koneella työ sujuu hitaammin, kun nosturin ulottuma ja voima ovat pienempiä. Tämä asia on todistettu käytännössä monta kertaa. Metsänomistajalle maksettavaa osuutta harvennuspuista pitäisi siten alentaa jos työskenneltäisiin pikkukoneella.

Mitenhän se tähän alkuperäiseen kysymykseen taas liittyy että miten se kannattaa motoyrittäjän kannalta? Eiköhän siellä toisen metsässä touhuta sillä mallilla mitä metsänomistaja haluaa.

Pikemminkin kannattaisi olla kiinnostunut ajokoneen koosta se määrää ajouraleveyden. Mutta joka tapauksessa mieluiten kerralla sellaiset riittävän leveät ja suorat urat joita ei välttämättä tarvitse leventää kakkos harvennuksessa. Noin saa kakkosharvennukaessa jäämään parhaan mahdollisen jälen kun uran varresta ei tarvitse mahtumisen puolesta välttämättä poistaa niitä parhaiten kasvaneita puita vaan voi jättää ne turpoamaan päätehakkuuseen. Myöskään hyvän jäljen kannalta uran laitaa ei kannata jättää tiheämmäksi koska korjuuvaurioita syntyy paljon enempi  kun nostellaan kourakasoja ahtaista väleistä. Ja näkyväisyys kärsii kauempien puiden valintaan jos uran reuna tiheä. Semmosta ihmistä ei olekkaan joka niiden puiden ja oksien läpi näkisi.

Isolla koneella harvennukset tiloillani tehdään, parasta aikaakin koivikon toistaharvennusta, jossa alla täydellinen kuusentaimikko. Kaksivaihekasvatus kuviolla tavoitteena, iso moto kannattelee koivua sen maahan kaatuessa, jolloin isku kuusentaimiin vähenee.

Purut pois edellä jo asiaa sivuaa, kerralla riittävät ajourat, palvelevat seuraavissakin harvennuksissa. En ole huomannut aloittajan esiin tuomia ongelmia isoilla koneilla, harvennusjälki on pitkälti kuskista kiinni. Pääomakulukaan ei ole metsänomistajan murhe pystykaupoissa, pikkuhäkkyrät hankinta ja korjuupalvelun raippametsiin sopivat parhaiten.

Jos on kyse pienehköstä harvennuksesta ,kannattaa pikkukoneet unohtaa. Tilan sillä hetkellä korjuukelpoiset leimikot enskoista pienirunkoisiin päätehakkuisiin tehdään yhdellä kertaa ja yhdellä koneella.

Pienuus ei tee autuaaksi , kuten edellä todettiin. Isommalla tehdään ,mitä halutaan , mutta pienemmillä , mihin kyetään.Nyt kannattaakin virittää ajatusmaailmansa siihen asentoon , että noin 3,7 metriä leveä hakkuukone varustettuna metrin levyisillä teloilla joka nurkastaan , tekaisee leimikon kun leimikon ja samaa kokoluokkaa oleva ajokone hilaa puut tien varteen.

Jos enskan ajourien leveys hirvittää , kannattaa muistaa , että puut kasvavat rutkasti paksuutta tyveltään seuraavaan hakkuuseen mennessä . Kamppeiden pitää sillonkin mahtua kulkemaan samaa uraa eikä tela voi tuolloinkaan kulkea puolta metriä lähempää puun tyveä.

Toki vastaankin voi väittää , mutta itsellä kokemuksia kaikista kokoluokista.Jos maasto on vähänkin haastavampi , jää moni kohta pienemmältä koneelta tekemättä.

Harhaluulo , että isolla koneella keskialue jäisi harventamatta johtuu korkeinaan siitä , että palsta on unohdettu raivata. Onneksi nykyään on suositeltavaa jättää riistapuskia. Huonosti raivatuille kohteille niitä on ilo jättää ja säästöpuskista ei voi valittaa.