Miksi pörssihai jättää metsänsä hakkaamatta, mitä järkeä siinä on? Harvennustulot voisi sijoittaa pörsiin, eikä metsästä olisi mitään vaivaa.

A.  J.    ” Kysymys kuuluu, kuinka alas pohjapinta-ala pitää vetää, että taimet kehittyvät hyvin, mutta heinä ei pääse vallitsevaksi alikasvoksessa?”   Tuo pinnan rikkominen toimii ainakin ojamaissa, ovat ihan turkkina taimia.

Havaintoni on, että noin 6 m välit 20 metrisessä kuusikossa niin taimia on tullut hyvin.   Sopivan varjon ansiosta ei juuri heinä starttaa mutta puun taimet tähtää ylös sieltä  kun avaruus on näkyvissä. Ilmiö on sama sademetsässäkin.  Muutaman myrskyn jäljessä on harvaa nuorta metsää,  siellä  välit ovat noin puolet puun pituudesta  niin ei niihinkään ole heinää liikaa tupannut, ppa on noin  10 tai alle.     Maa-aineksella  lienee  myös merkitys  vaihteluun koskapa kuivalla kalliolla ei ole heiniä.

Tämä on ihan tutkimaton ja tarkistamaton  havaintoni. Varmaan löytyy NNA ja tyvilahon latvalaholla varmistettua tietoa.

Jatkuvaan kasvatukseen edellytykset ovat olemassa, niin kuin ovat muussakin metsänhoidossa. Metsät ovat mosaiikkia joka tapauksessa ja niitä pitäisi pystyä hallitsemaan. Luonto jättää aina jälkensä kun onnistutaan, niin myös silloin kun epäonnistutaan.

Jaksottaisessa metsänhoidossa vaihtoehtoja on vähän. Korkeintaan viljelytavassa ja puulajeilla on vaihtelua ja niitä toistetaan kaavamaisena toistoina. Sitä vastoin jatkuvassa kasvatuksessa samoilla periaatteilla tuskin päästään tuloksiin. On seurattava luontaisia vaihtoehtoja ja toivoa, että luontaista pystyttäisiin hallitsemaan. Korkeintaan voidaan ohjailla ja käyttää hyväksi.

Jaksottaista arkkitehtuuria voidaan hallita. Luontaisen osalta se on paljon vaikeampaa, vaikka sen pitäisi olla juuri päin vastoin. Kaikki luontaisen metsänhoidon tarjoamat hyödyt kannattaa kuitenkin käyttää hyödyksi.