Keskustelut Metsänhoito Harvennus.Milloin ja kuinka paljon? Ja koron merkitys.

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 118)
  • Harvennus.Milloin ja kuinka paljon? Ja koron merkitys.

    Aloitetaanpa uusi ketju. RR: ” Siitä tietysti näkemykset poikkeavat,mitä puita harvennuksissa poistetaan,koska ja kuinka paljon.Jälleen kerran tullaan koron merkitykseen”.

    Laatuharvennusta. Alis-, ja ylissusipuut ,haaroittuneet,mutkaiset yms. sekä mahd.mukaan kasvupaikalle soveltumattomat. Tiheys yl. ohjeen mukaan : sen verran harvuutta että puut voivat lihoa tai tiheyttä,että maa pystyy puiden määrässä antamaan täyden kasvupotentiaalin. Tuuli-ja lumituhoja ennakoiden sekä korjuu-ajankohta harkiten kelit huomioiden.

    Koivikoissa tutkimus antaa n.kolme vuotta pelivaraa korjuun oikeaan ajoitukseen kasvun huminoissa, männyllä myös samaan suuntaan.Kuusikoilla paljon enempi. Koron merkitys konkretisoituu vain maastossa se aikanaan toteamalla ja tekemällä päätöksiä. Oli se haavekorko 2 tai 12, mutta se on sitten jotain muuta kun kasvun taantuminen on meneillään.

    Kantohinta ei ratkaise kaikkea.Kohtuullisuus riittää.

  • Puuki

    Hyvin täälläkin uudistuu männiköt luontaisesti. Jopa tuoreelle kankaalle onnistuu sekametsän uudistaminen  luontaisesti useimmiten hyvin.     Ihan eri asia on miten jatkossa kannattaa milloinkin menetellä ;  kasvattaako jk:n opeilla vai tasaikäisenä .   2-jaksoinen ko-kuusi metsän kasvatuskin onnistuu luontaisesti, sekin on tasaikäistä kasvatusta.

    NNA on ihan hyvä arviomenetelmä metsätaloudessakin kunhan kunkin lähtötilanteen olosuhteet otetaan huomioon ja oletusarvot on suht. oikein.   Vertailulaskelmassa pitää vaihtoehtoja verrata keskenään ; siitä tulee erot esim. kantorahatuloissa jk:n ja tasaikäsen kanssa aloitusvaiheessa.  Ei jonkin tietyn metsäkuvion  tulevaa tuottoa  saa arvioitua oikein, jos laskelma perustuu    yleistettyyn laskelmaan jatkuvien kiertoaikojen tulojen ja menojen summan laskukaavalla saatavaan tulokseen mutta todellista käytännön tilannetta ei oteta huomioon.

    Timppa

     

    Siinä Timppa on iso ero hyväksyä jatkoon olemassa oleva taimikko tai nuori metsä, kuin jäädä vartomaan tuleeko niitä taimia, vaikka kuin on hakattu alarajoille tai sen alle.

    Itse asiassa jaksottainen menetelmä torjuu luontaisen metsänhoidon. Alusta raivataan puhtaaksi ryönästä ja myös taimista. Eihän sinne ole jäämässä luontaisen vaihtoehdon elementtejä. Onhan se sitten aika hölmöä alarajoilla alkaa vartomaan tuleeko sinne niitä taimia vai eikö tule.  Olosuhteet ovat muuttuneet ja monessa kohtaa voidaan sanoa. Sen aika oli ja meni ja varmin tapa saada metsä aikaiseksi on viljely.

    Näinhän asia on. Kerrankin olen Jovainin kanssa samaa mieltä.!!!!

    Tietysti tuo ”ryönä” pitää raivata tulevan taimikon tieltä, jos se tulisi sen kasvua haittaamaan.

    Metsänkäsittelyä ei todellakaan voi tehdä joidenkin keskiarvoisten suositusten perusteella.  Niin paljon tilanteet vaihtelevat.

    Jovain

    Jättäisin tuon kilpalaulannan, mikä on on tasarakenteista ja mikä jatkuvaa kasvatusta pois. Sopivat kyllä samaan metsään. Oleellista on että hakkuun yhteydessä aina raivataan. Jaksottaisessa se tehdään ennen hakkuuta ja jatkuvassa kasvatuksessa hakkuun jälkeen. Tulevan metsän käytön ja kehityksen kannalta siinä on iso ero. Metsät muotoutuvat käsittelytapojen mukaisesti.

    Gla, ei voi välttyä ajatukselta, että kysymyksessä on puhtaaksi raivattu tasarakenteinen metsä tai hoidettu erirakenteinen metsä.

    Sitä ne ovat, mutta käsittelytapoja voidaan myös muuttaa. Omassa toiminnassani lähden siitä, että raivuu tehdään aina hakkuun jälkeen.

    Reima Ranta

    Metsiin investointi edellyttää, että ihan aikuisten oikeasti uskoo alan edellytyksiin Suomessa, eivätkä ne ole vain kauniita puheita.  Metsänomistajan huolet ovat aivan samoja kuin Pesosella. Onko meillä riittävät kilpailuedellytykset kansainvälisillä markkinoilla. Kustannukset ovat nousseet aivan eri tahtia kuin kantorahatulot. Puuntuotanto on niin pitkäjänteistä touhua, että politiikan poukkoilu on erityisen haitallista. Sillä jos millä syödään alan motivaatiota.

    Älä AJ pahastu, vaikka vähän piikittelin. Ehkä minun olisi pitänyt sinua vähän neuvoa ratkaisuissasi. Nooh – leikki leikkinä. Jos metsänomistajalla ei ole käyttämätöntä metsävähennystä, suuria pääomahakkuita on harkittava toisenkin kerran. Voidaanko tehdä siirto kaupalla seuraavalle sukupolvelle metsävähennyksen saamiseksi jne. Aiheesta on hyvä lyhyt mm. kirjoitus juuri tulleessa SE:n TerveMetsä lehdessä. Se vaihtoehto sinunkin AJ olisi pitänyt huomioida. En toki tunne lähtökohtiasi. Siitä olen samaa mieltä, että metsälahjavähennyksellä ei ole mitään merkitystä. Sillä vain ymmärtämättömät sosialistit saivat politikoida.

    Älä Timppa pillastu, se nostaa vain verenpainetta ja se on huono asia. Sinä saat uskoa omiin juttuihisi, eikä minulla ole mitään tarvetta niitä muuttaa. Jos metsätaloudesta keskustellaan, eikä vain puuntuotannosta, niin en mitenkään kykene niitä mieltämään. Korkotekijän unohtamista on taloudellisessa mielessä täysin mahdoton hyväksyä. Kun yksityismetsänomistus on meillä ollut pääsääntöisesti pienimuotoisia vastikkeettomasti saatuja perintömetsiä, niin tällaisia harhakuvitelmia on voitu pitää yllä.

     

     

    A.Jalkanen

    RR. En pahastu helposti. Omaisuudenhoidon päätöstilanteissa on aina vaihtoehtoja, mutta kun päätöksentekijöitä on useita, pitää valita niistä, joihin kaikki osapuolet ovat valmiita. Virheitä on tullut tehtyä, mutta ne ovat omia, jolloin saa syyttää vain peilikuvaansa.

    Timppa

    RR  Wikipedia sanoo investoinnista näin:

    <b>Investointi</b> on suppeimmassa merkityksessään pääoman eli tuotantovälineiden tai maan hankintaa tuotantoa varten. Investoinnin tarkoituksena on yleensä tuotannon aloittaminen tai lisääminen. Muitakin tavoitteita voi olla, kuten tuotannon tehostaminen, työnteon helpottaminen, ympäristökuormituksen vähentäminen tai viranomaisen säännöksen noudattaminen.

    Kun ylläpidän metsänkasvua, niin kyseessä ei ole investointi.  Voin tietysti tehdä homman eri tavoin aivan kuin koneenkin huoltamisen.  Voin ostaa halpoja tarvikeosia tai aitoja varaosia, jotka maksavat paljon enemmän kuin halpistuotteet.  Esimerkki.  Meiltä meni mönkijästä akku.  Ostin halvan tarvikeakun.  Tuli kaikenlaisia käynnistysongelmia.  Piti ostaa uusi kunnollinen.  Kaikki ongelmat hävisivät.  Siksi edustan kantaa, että metsänuudistushomma pitää tehdä heti mahdollisimman hyvin.  Silloin ei tarvitse tuhlata rahojaan sen huonon akun ostamiseen.

    Siis normaalit metsänuudistuskulut eivät ole investointeja.  Ne ovat tuotantovälineen ylläpitoa.  Investointia on uuden metsäpalstan ostaminen, uusi ojitus tai tie.  Lannoitus täyttää investoinnin tunnusmerkit, mutta on joskus tarpeen sen metsän kunnon ylläpitämiseen.

    Älä Reima siis pahastu, jos yritän opettaa sinua taloustieteen aakkosissa.  Älä anna nostaa verenpainettasi sen, että huomaat, ettet ymmärtänyt koko asiasta mitään.

    Reima Ranta

    En pahastu Timppa ja toivon ettei kukaan muukaan ole pahastunut joskus vähän liian ronskista kielenkäytöstäni. En myöskään kommenteillani tarkoita, että olisin itse kyennyt optimoimaan NNA:n. Ei sinne päinkään. Harrastus on jäänyt usein liian vähälle huomiolle muiden mielenkiinnon kohteiden vuioksi. Esim. taimikonhoitojen viivästymisissä on tullut takkiin monta monta kertaa jne. Kun virheen on tehnyt itse, niin se on helpompi kestää, kuten AJ:kin totesi.

    Tuotantopanoksia ovat Timppa luonnonvarat, työ ja pääoma. Timpan taloustieteestä unohtuu heti kättelyssä pääoma. Joten pitäisikö sinun ensin itse perehtyä hiukan taloustieteeseen ja esim. siihen, mitä tänä päivänä metsänhoitajille metsätalouden suhteen aiheesta opetetaan ja vasta sen jälkeen opettaa taloustieteestä muita. Totean saman sinulle kuin Jessellekin, että annetaan olla, sillä olemme niin eri planeetalta.

    A.Jalkanen

    On ehdottomasti hyvä, että metsätalouden päätöksentekoon tulee tarkempaa talousajattelua. Pitkän ajan perinne on ollut ns. kestävä metsätalous, jossa on ajateltu useimpien metsänomistajien päätavoitteen olevan puuntuotannon maksimointi, ja metsäsuunnitelmat on laadittu pitäen tavoitteena tasaisena jatkuvat tai lisääntyvät hakkuut. Tätä ajattelua on sovellettu jopa metsälön eli tilan tasolla, eli on ohjattu metsänomistajia tekemään hakkuita niin, että metsien ikärakenne muodostuisi em. tavoitteiden mukaiseksi. Em. tavoitteenasettelu on varmaan ollut sodanjälkeisessä Suomessa yhteiskunnallisesti perusteltu, ja näin ollen metsäpolitiikka (lainsäädäntö, neuvonta ja tuet) on sitä tukenut.

    Metsänomistajan etu ei kuitenkaan ole eikä ole aiemminkaan ollut puuntuotannon maksimointi eikä verojen minimointi, ja tämä pitäisi tietenkin näkyä metsäammattilaisten koulutuksessa ja heidän antamassaan neuvonnassa.

    mulle

    Kaikki kierot, väärät, pienet pois.

    Arvo puut jättäen.

    Per Ä Reikäs

    No niin niin kai sä pikku viherrys kuitenkin muutaman pihlajan jätät?

Esillä 10 vastausta, 91 - 100 (kaikkiaan 118)