Riistaa ammutaan siellä, missä sitä sattuu tapaamaan ja pääsee hollille. Ei paikkoja voi aina valita tai jos alkaa valkkaamaan, saattaa kiinnostus lopahtaa, kun saalista ei saakaan. Ja kai hirvikin saattaa hyvänkin osuman jälkeen vielä tehdä pakolaukan valtaojan väärälle puolelle tai muuhun hyvään paikkaan, josta yhden ihmisen on sitä mahdotonta hakea.

Sen mitä hirviporukan toimintaa olen seurannut, ruho haetaan vetolevyn kanssa ajouran tai tien varteen. Vetäjiä tarvitaan useita, jotta 300 kilon ruho edes liikahtaa. Yksin on jo homma saada tuo vetolevyn päälle.

Metsästysseura on se, jota jäävän kannan elinvoimaisuus kiinnostaa. Jos liikenne ja pedot verottaa odotettua enemmän, seura on se joka vähentää omaa verotustaan. Saati että yksittäiset maanomistajat osallistuisivat verotukseen.

Näihin puheisiin tulisi edes vähän uskottavuutta, jos olisi näyttöä kyvystä ampua edes kauris saati peura. Mutta ei, kun taivaanrannan maalaus karkaa jo hirviin saakka.

Jessen kannattaa todella paneutua täysillä näihin metsästysasioihin, sillä nuoret haapavesaikot ovat jatkossa kaikille sorkkaeläimille ylivoimainen houkutin ympäri vuoden.

Jees: ”Mitäs näyttöä Gla esittää samaisissa merkeissä?”

Sitä, etten kuvittele pärjääväni yksin ja siksi en esitä vapautusta ratkaisuna ongelmaan.

”Vai on katastrofi jos ruho jää huonossa kohtaa maastoon? Aika erikoista maassa jossa pyritään lihan syönnistä eroon melkein puolipakolla?”

Jos ammuttuja ruhoja alkaa jäädä maastoon, tämä yhteiskunta reagoi siihen tavalla tai toisella ja mikään niistä ei ole metsästykselle edullinen asia.

Lihan syönnistä pyritään eroon, koska teollinen lihantuotanto kuormittaa ilmastoa. Tämä ei tietenkään koske riistalihaa, mutta sen osuus kokonaiskulutuksesta on mitätön. Vain pieni eläinten oikeuksia puolustava aktivistijoukko vastustaa riistalihaakin.

”Miten kuvittelet sitten minun tai sinun antavan näyttöjä peura-tahi kaurisverotuksesta?”

Kauriita voi alkaa ampua, sinullahan on jo luvallinen ase olemassa ja metsästysoikeus omilla maillasi. Peuran metsästys edellyttää liittymistä seuraan, mutta kovin vastahakoisesti olet tähän ajatukseen suhtautunut. Taisitpa jättää jonkun alueen vuokrasopimuksenkin tekemättä tai ainakin sellaista joskus suunnittelit.

”Minä kyllä osaan ampua ja pienellä rakentelulla saan aikaan kyttäyskopin ja pimeänäkölaitteethan tähtäimiinkin on sallittuja.”

Ampumataidosta en sanoisi mitään, jos ei ole ampunut riistaa. On eri asia valkata tähtäyspiste pimeässä maastossa elävään maaliin ensimmäisellä yrityksellä kuin valaistulla radalla mustavalkoiseen tauluun 10 harjoituslaukauksen jälkeen.

Pimeänäkölaitteet ovat sallittuja vain peuran metsästyksessä tietyin reunaehdoin ja eteenpäin mennään vuosi kerrallaan. Kuka tahansa ei niitä voi alkaa käyttää, eikä ensi vuodesta ole mitään takeita. Myös supikoiralle ne ovat sallittuja, mutta nyt puhutaan sorkkaeläimistä. Mutta mihin tarvitset pimeänäkölaitteita, kun laadukkaalla kiikarilla näkee pimeässäkin, jos lunta on maassa? Jos ei ole, mistä alat saalista etsiä laukauksen jälkeen? Harvoinhan se paikkaansa putoaa. Vai annatko mennä ilman, että saat varmuutta saaliin kuolemasta tai haavoittumisesta.

Paljonko olet valmis laittamaan rahaa aseeseen, kun jo pimeänäkölaitteista alat puhua?

”Esim. nyt avoimena olevalla haapauudistuksella olisi koko syksyn saanut useamman peuran hoideltua pois päiviltä. On vain ajan kysymys koska niin teen. Kohtuukaliiberin kivääri pitää hommata. Mutta nuhteeton saa kyllä luvan koska metsästyskortti on ja seuraankin pääsymahdollisuus on vaikka useampaankin.”

Tämähän alkaa kuulostaa lupaavalta.

Jesse on menneiden vuosien aikana uudistanut 50 hehtaaria kuusikoitaan haavalle ja myös koivulle. Eipä tarvitse olla ennusta todetakseen, että näiden alueiden hakkuiden jälkeen merkittävä osa Satakunnan hirvieläimistä löytyy  Jessen vesaikoista.