Glan kanssa ollaan samoissa hommissa; Tricon ruiskutuksessa ja toki takavuosina myös pelkkää kuusta täälläkin on istutettu. Minulla on vielä kolmas menetelmä, eli kiikaritähtäimen läpi katselu ja etusormen koukistus kun ristikossa hyvä riistalaukaus näkyvissä. En osaa ottaa kantaa koko valtakunnan tilanteeseen, mutta fakta on täällä lännessä se, että kannanhoitosuunnitelman tavoitteessa ei olla. Kuten Gla toteaa tällä palstalla oletettavasti suurin osa kirjoittajista hoitaa taimikkonsa kunnolla. Kunhan jokainen yhdistys ja seura tekisi oman osuutensa yhteiskunnan edellyttämällä tavalla olisi puuntuotanto ainakin lännessä merkittävästi laadukkaampaa ja myös tehokkaampaa. Toivotaan, että keskustelu ja toimenpiteet vievät asiaa siihen suuntaan.

Eipä ole montaa pilalle syötyä leimikkoa vastaan tullut niinä reilun 30 vuoden aikana ,joina motohommia olen tehnyt. Enimmäkseen ne heikkolaatuiset ja vajaapuustoiset kuviot ovat olleet parhaillaan lukijoiden kuvissa esillä olevien kaltaisia. Niiden syntymiseen ei hirvillä ole ollut osaa eikä arpaa. Joiltakin on hoitotoimet unohtuneet täysin ja joitakin on vuosien varrella jopa kannustettu kasvattamaan taimikoissaan energiapuita nyt vahvasti esillä näkyvin seurauksin.

Energiapuiden kasvatteleminen ja nm-kunnostuksen viivästyminen on johtanut mittaviin laatuongelmiin jäävissä puissa . Lisäksi haitallinen ylitiheys on pakottanut ennenaikaisiin hakkuisiin ,jotta puuston latvus ei supistuisi liikaa. Liian aikaiset hakkuut onkin moteerattu merittäväksi tekijäksi huonoihin harvennustuloksiin.

….ja sitten ne ylispuuvoittoiset ensiharvennukset ,joiden puusto on luonnostaan epätasainen sekä kooltaan , että tilajärjestyksen suhteen. Nämä ovat niitä toivotaan toivotaan metsiä ,joiden kohdalla toiveet harvoin toteutuvat. Niiden käsittelystä tulee sanomista vaikka koneen puikoissa olisi millainen seppä.

Onneksi ainakin isommat toimijat ja puuntuottajat ovat tilanteen oivaltaneet ja huolehtineet taimikon varhaisista vaiheista viime vuodet esimerkillisesti. Näitä tuloksia voi vain kateellisena katsella. Näiden tahojen metsissä ei hoitorästejä tunneta toisin ,kun vielä 15 vuotta sitten saattoi välillä havaita. Myönteistä kehitystä soisi näkevän enemmän myös yksityisellä puolella.

Hirvikannan puolittaminen alkaa näkyä. Tricolla varmistetaan lopputulos.

Toki kannan puolittaminen näkyy, mutta 50 €/ha/vuosi pelkkä materiaalikustannus (koivikossa 100 €) siihen saakka, että taimikko on 4-5 metristä, ei ole kestävä ratkaisu. Laske siitä kustannus 3% korolla 80 vuotta, niin saadaan hirville hintalappu.

Gla: ”Eipä pilalle syödyissä motolle mitään kiinnostavaa olekaan. Tuskin saa omistaja sellaisia edes kaupaksi, vaikka yrittäisi. Ei siis ihme, ettei tällaisia leimikoita tule vastaan.”

Gla tuli kiteyttäneeksi juuri sen, mitä tässä on yritetty kaikkien näiden vuosien aikana hirvituhoista kertoa. Minulle ei hirvituho tarkoita yksittäisiä pilalle syötyjä tai katkottuja puita, vaan sitä, että puulajille parhaiten sopivalla maapohjalla kasvunsa aloittaneita hoidettuja ja hyvälaatuisia männiköitä ja rauduskoivikoita on silputtu sellaiseen kuntoon, ettei sinne ole motolla tarvetta mennä kymmeniin vuosiin. Silloin puhutaan ihan oikeasti vähintään 10 000 euron vahingosta / hehtaari. Kevytnimimerkit nostivat tästäkin taannoin riemun, mutta sillä ei ole väliä, koska heillä se pohjautuu tietämättömyyteen ja typeryyteen. Muilta on kyllä oikeus odottaa hieman enemmän.