Juu näin on kun edellinen kirjoittaa.. Metsähallituksen järjettömiä parhaassa kasvuiässä olevien metsien päätehakkuita olen ihmetelly tänä vuonna ja homma vaan kiihtyy, taitaa tulostavoitteet olla todellakin tapissa. UPM on myynyt paljon metsää kainuusta sijoittajille, heillä on nykyään se suunitelma että tehtaiden lähellä olevat metsät pidetään, muut myydään.. Myös puukaupassa tämän huomaa hyvin, UPM on hyvin aktiivinen kumppani esim keskisuomessa jossa sillä on paljon omia tehtaita, mutta mitä kauemmas mennään sen tehtaista niin ostointo hiipuu, sinänsä se on ymmärrettävää, puut halutaan läheltä se säästää kuljetuskustannuksia. Mä en usko rahastojen ostojen hiipuvan, päinvastoin, moni rahasto mainostaa metsää hyvänä sijoituksena, pikkuhiljaa rahastot on alkanut ostaan myös pienempiä tiloja ja liittävät niitä isompiin..

Metsätöitä aloitellessa 1950-luvulla, niin ainakin Metsähallitus uudisti hakkaamansa aukot. Väliharvennuksia en kyllä muista, raivauksia tehtiin nuoriin metsiin vesurilla ja vesakoita ruiskutettiin vesakkomerkyllä.

Hakkuualueina oli ns. kypsä metsä. Sulan kelin aikana otettiin pienet pinotavarapuut pois, ne ajettiin sitten lumikelien tultua. Talvella kaadettiin tukkipuut.

Uudistamisessa taktiikkaa oli kahdenlaista; kuokalla laikku ja paljasjuuritaimi maahan tai sitten se syväauraus, joka ainakin Pohjois-Suomen kunttaisessa maassa oli hyvä.. Toinen oli kulotus ja sitten istutuskuokalla taimet maahan.

Harsintahakkuita harjoittivat lähinnä yksityiset mo:jat. Silloinhan suuri merkitys oli tarvepuulla. Hirvikinkerit olivat varsin yleisiä kylillä. Olipahan isäntiä, jotka eivät myyneet yhtiöille yhtään puuta!

Jovain: –
<div class=”comment__text”>

Harsinta hallittuna toimenpiteenä ei johda huonotuottoisiin metsiin, ei myöskään kalliimpiin uudistamiskustannuksiin, päin vastoin. Ostopalveluina toteutettuna näin voi olla, tuotto, kustannus ja metsänhoidollinen toteutus, voi olla aivan muuta, mitä tavoitellaan.

Metsätalous tällä hetkellä on sijoittajia, keinottelua, etuuksien jakoa ym. vastaavaa hyvin pitkälle. Yksityismetsätalous on jäämässä aika pahasti takamatkalle. Jos puhutaan harsinnasta ja sen mahdollisuuksista menestyä. Voidaanhan harsintaa käyttää vaikka metsärahaston mainostamiseen, mutta onhan se myös niinkin, että harsinnan ei katsota soveltuvan teollisuuden logistiikkaan. Teollisuus torjuu harsinnan, niin hyvä metsänhoitomuoto kuin se onkin, on tukin hinnasta heti kymppi pois. Sama hankinnalla, jonka ansioksi jää tehdä ilmaista työtä.

Teollisuuden agenda on suosia avohakkuuta.”

Harsintahakkuu on joka tapauksessa kalliimpi puunkorjuumuoto kuin muut – Varsinkin jos se tehdään huolellisesti ja jäävää puustoa suosien. Korjuuvauriot ovat joka tapauksessa melkoinen riski ja nostaa kustannuksia.

Viime vuosisadan alussa teollisuus tarvitsi etupäässä järeää tukkia ja sehän osti yksityisiltä sellaisia ”Määrämittahakkuilla”. joissa kelpuutettiin vain sellaiset rungot, jotka olivat esim kuuden metrin korkeudelta vähintään tavoitteen mukaisessa vahvuudessa.

Kauppa tehtiin runkokauppana, jossa jokaisella puulla oli sama hinta. Saatettiin mennä koko tila läpi kerralla. Seuraavan kerran metsästä hakattiin, kun rahaa tarvittiin ja jos aikaa oli kulunut vain vähän, läpimittaa pienennettiin.

Näin metsästä vietiin rotuyksilöt pois ja saatiin perimä huonommaksi.

Metsiemme onneksi sellu- ja paperitehtaat tulivat mukaan kuvioihin ja voitiin aloittaa alaharvennus ja avohakkuut.

Jatkuva kasvatus on taitolaji, eikä voi onnistua hyvin useamman kerran toistettuna. Sen tuloksena on aina vajaatuottoinen metsä, eikä poiminnalla saada puita tien varteen samalla hinnalla kuin perinteisillä menetelmillä.

</div>

Kumma kyllä jotkut aivan aidosti näyttävät uskovan, että harsintahakkuiden jälkeen metsä uusistuu kannattavasti.  Olen aiemminkin kertonut Porvoon lähellä olevasta Bosgårdin tilasta, jonne Pääkaupunkiseudun metsänomistajat tekivät retken viime toukokuussa.  Tilalla on metsää n. 300 ha.  Tilalla on siirrytty jatkuvaan kasvatukseen.  Esittelijä kertoi, että he säästävät, koska ei tarvitse maksaa uudistuskuluja.  Suoraa vastausta tukkipuun hintaan ei saatu.  Eikä siis sitäkään, mikä se ”säästö” todellisuudessa on.  Tilalla taisi olla omia ja vuokrattuja peltoja saman verran kuin metsää.  Aika heikossa hapessa toiminta on, jos tuollaisella pääomalla ei pysty noin vähäisiä metsiä hoitamaan.  Lopputulos on kyllä jo nyt arvattavissa.

Kävin myös Mäntässä, jossa Metsä Group esitteli entisiä metsiään, jotka nyt ovat muistaakseni jonkun rahaston omistuksessa ja edelleen yhtiön hoidossa.  Niitä hoidettiin kunnolla normaaleiden periaatteiden mukaan mallikelpoisesti.

Totta on todellakin se, että laajamittaiset harvennushakkuut ovat vasta aivan muutamana viimeisenä vuosikymmenenä yleistyneet, koska niissä vanhoissa harsintametsissä ei siis ollut mitään harvennettavaa.  Jos  olisi kaatanut harvalukuiset havupuut, niin jäljelle olisi jäänyt harvahko hieskoivu/haapametsikkö.  Nyt tilanne on toinen. Meillä harvennuksia on nykyään noin kaksinkertainen määrä uudistuksiin verrattuna, koska systemaattiset uudistukset aloitettiin vuonna 1963.