Jos harsinta olisi paljon kannatavampaa kuin nykyinen tuotantotapa, olisi se laajassa käytössä ja kaikki tuottaisivat tukkia. Noo, mihin ne markkinoidaan, kun kysyntä on vain 10mill m3, ja siitäkin puolet taitaa mennä sellutehtaille hakkeena ja sahanpuruina polttoon. Nämä rahastojeen mainospuheet eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Tuskin ainakaan tässä vaiheessa on uskominen harsinnan yleistymiseen. Kysymys on metsätalouden tuotoista. Yhteiskunnassa on kyllä löysää rahaa ja etuutta nostetaan sitä kautta. Metsätiloja ostetaan yksityisellä rahalla, mutta se ei kuitenkaan onnistu metsätalouden tuotoilla, kuin poikkeustapauksissa. Metsätalouden kannattavuus on heikko.

Tarvitaan toinen metsäsota ja se tarvitaan nimen omaan metsätalouden kannattavuuden ja itsemääräämisoikeuden parantamiseksi. Itse asiassa sitä käydään jo ja vain sitä kautta on mahdollista metsätalouden käytäntöjä parantaa.

Oma näkemys on se, että jk on epävarmempi metsänkasvatustapa  kuin millaisena sitä markkinoidaan. Uudistamiskuluissa säästäminen on sensijaan nykytilanteessa järkevää oikeissa kohteissa. Sitä voi tehdä muutenkin kuin jatkuvankasvatuksen menetelmillä. Kritiikkiä saanee esittää, ei se sitä tarkoita ettei ollenkaan hyväksy jonkun toisen valintoja, tavoitteitahan on erilaisia.

Voi olla hyvä, jos puun tarjonta vähän vähenee, mutta kannattaa silti miettiä näiden rahastojen vaikutuksia kokonaisuuteen. Suomessa toimivat ulkomaalaiset rahastot eivät maksa veroja juuri ollenkaan tänne. Melkoinen etu eikä ole oikeudenmukaistakaan pienmetsänomistajia kohtaan. Kerman kuorintaa.

Mielenkiintoisella tavalla äskettäisessä uutisessa yhdistyi kiinalaisten kasvanut kiinnostus metsäteollisuuden investointeihin Suomeen ja metsänomistusrakenne Suomi vs. Ruotsi. Suomea pidettiin parempana, koska metsänomistus ei ole täällä yhtä keskittynyttä kuin Ruotsissa: perustelu oli omistusrakenteen mahdollinen vaikutus puun saatavuuteen. Selvähän se, että jos yhtiöllä on metsää, niin se palvelee ensi sijassa omia tuotantolaitoksia. Ovatko Suomen metsäyhtiöt lyhytnäköisiä luopuessaan metsäomistuksistaan?

Voi vain toivoa, että ne eivät ole lyhytnäköisiä painaessaan kuitupuun hinnan liian alhaalle. Jos harvennushakkuusta saatava tili menee olemattomaksi, jäävätkö harvennukset tekemättä, mikä heijastuu myöhemmin tukkipuun saatavuuteen?

Eli vaneritukit ovat vielä tuohon päälle ja jos tuo kasvu-ura jatkuu, ei kotimaasta kohta saada vientilaadun tukkia riittävästi. Eiköhän Maa-ja metsätalousministeriössä ole huomattu, että nykyisin ei päätehakkuilta huonon laadun takia tule prosenttuaalisesti paljon tukkia. Ja kun suuri osa laadusta on tärvelty ja tärvellään liian suurella hirvipopulaatiolla, pitäisi jo alkaa toimiin tulevaisuuden tukkimetsien hyväksi. UPM ja Stora ovat varmaan täysin tyytyväisiä tilanteeseen, että kotimaan päätehakkuut myydään pelkän tukin hinnan perusteella ja yli puolet tavarasta onkin kuitua. Minusta päättävien elimien pitäisi unohtaa selluteollisuuden palvonta ja panostaa puun muun jalostustoiminnan edellytyksiin, sieltä eurot tuloutuvat paremmalla prosentilla kotimaahan.