Niiden saastuneiden jokien valuma-alueilta on otettu turvetta.  Turpeenottoalueilta vuosikymmeniä valuneet ainekset ovat saostuneet jokien pohjiin.  Virtausmuutokset esim kesäsateet irrottavat saasteita pohjasta.  Ne kuluttavat veden happea.  Tästä aiheutuu mm. hajuhaittoja.  Näin yksinkertaista se on.

Ymmärrän, etteivät kaikki pidä jaksollisesta kasvatuksesta tai Metsähallituksesta.  Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa vääriin syyttelyihin.

Metsäojitus on nykyisin hyvin tarkoin suunniteltu ja estetään veden vietaus suoraan jokiin ja järviin. Aikaisemmin on pilattu kyllä vesystöjä hyvinkin paljon. Joissa metsäojitus on aiheuttanut humusta joka huonontaa näkyvyyttä entisissä kirkkaissa vesissä. Soilta suoraan tullut liete pilaa jalokalojen kutupaikkoja ja tosennäköisesti vaikuttaa myös kalojen ruokailuun. Järviin laskeva ojitusvesi pilaa muikun ja siian kutupaikat ja ennen hyväkin muikkuvesi on kuollut muikuista.

Vuonna 1980 ostin silloiselta Kajaani Oy:ltä erään puhdasvetisen tonkojoen niemenmutkan, jossa oli pienoinen koski. Paikka olikin nimeltään Kaunisniemi. Paikka oli aikoinaan ollut ihmisten kulkureittinä, koska silloisilla ajopeleillä joen ylitys oli ollut kosken kohdalla. Paikall oli myös kolme tervahautaa ja ympärillä olevista hiekkakankaista kasvavista männyistä oli jalostettu silloista vientituotetta. Ojituksien jälkeen tonko (erittäin kaunis pieni purolohi) alkoi joesta vähetä ja joen näkyvyys meni n. metriin.

No, itse taisin lisätä alavesien kuormitusta, kun rakensin niemeen kalaskasvatualaitoksen. Silloin kyllä jo alettiin vaatia ojituksilta laskupoteroita ennen jokeen laskemista ja kalalaitokseenkin piti hakea lupa Pohjois-Suomen vesioikeudelta. Kalankasvatus sinänsä onnistui oikein hyvin ja paikan myynnin jälkeen seuraava omistaja on kasvattanut kirjolohta näihin vuosiin asti.