Oli lavereita, oli ristikoitakin. Jotkut löi jopa kuitupinoon kiiloja! Ei nyky globaaliin markkinaan käy millään se, että elokuulla tehään kauppa ja e h k ä kevään pahimmalla rospuutolla on nyssäkkä tiettömien mäkien takana…

Tuota tukin hankintavähennystä en vaan ymmärrä. Hakkuusta on tehty etukäteen sopimus, jossa mitat ja laatuvaatimukset on kerrottu. Jos latvaläpimitta alittuu, lenkoutta on liikaa tai oksissa on sanomista, kyseessä on raakki ja siitä maksetaan silloin raakin hinta (joka on alle kuitupuun hinnan). Tukit tarkistetaan vastaanotossa yksi kerrallaan ja mitat katsotaan laaserilla. Jos joku raakki menee läpi, niin se on silloin ostajan ongelma. Näinhän voisi käydä myös moton mittaamalle tukille, kun kaikki kuitenkin menee saman linjaston kautta.

Tästä seuraa se, että kaikki hyväksytyt hankintatukit pitäisi olla priimaa. Ja mitat on alun perin myyjältä saatu, joten ne kyllä pitäisi olla kohdallaan. Sopimuksissa on usein listattu käypäiset mitat vastaanottopaikoittain, tämä kielii siitä, että mitat on mietitty ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Miksi siis siitä ei silloin makseta täyttä hintaa, saati hankintalisää? Pieni eräkoko voisi olla yksi looginen selitys, mutta ainakin MG:llä tämä on jo huomioitu hinnoittelussa. Ts. sen ei pitäisi olla olennainen tekijä.

Näin amatöörinä tulee mieleen, että sellunkeittäjät haluaa pitää suhteet kunnossa ja varmistaa raaka-aineen tasaisen saannin. Metsänhoitosuosituksetkin lähtee siitä, että puusto kasvatetaan alkuun tiheänä (=varmistetaan kuitupuun runsas määrä). Hankintahakkuusta voidaan siksi helposti maksaa hankintalisä, näin varsinkin nykytilanteessa, kun hankintapuun hinta on jämähtänyt vuosikymmenten takaisiin lukemiin, tuontikuidusta maksetaan liki tukin hinta ja nykyisellä sellun hinnalla sellunkeittäjä käärii joka tapauksessa hyvän katteen raaka-aineen hinnasta riippumatta.

Tässä kuviossa sitten tukki on vain välttämätön paha, kun sitä pelkkää kuitua ei kuitenkaan sieltä metsästä saisi. Ja oletettavasti kaikkien olennaisin tekijä on noiden tukkien hinnoittelu sen jälkeen, kun firmat käy niillä keskenään kauppaa. Viimeistään siinä vaiheessa se yksittäisen hankintahakkaajan laatuongelmainen tukki on priimaa ja hinta on jotain ihan muuta kuin mitä siitä on hakkaajalle maksettu. Ts. tukistakin kääritään reilu kate hakkaajan kustannuksella.

Nykysysteemi on niin syvälle juurrutettu ja pitkään vallinnut, ettei sen muuttaminen ole helppoa, jos olisi ylipäänsä mahdollista. Mutta entä jos metsänomistajat laajalla rintamalla alkaisivat suosia harvempaa kasvatusasentoa heti alussa ja harventaisivat taimikot ajoissa tukinkasvatusta suosien ja kuidun kustannuksella? Jopa niin radikaalisti, ettei kuitua korjattaisi ollenkaan, vaan kaikki kaadettaisiin jo etukäteen maahan. Tukista tulisi näin oksaisempaa, mutta kun tukin laadusta ei kuitenkaan makseta mitään lisää, niin tämäkään ei haittaisi. Kasvuvauhti olisi näin nopeampaa kuin tiheänä kasvatetulla. Jos taas taimikot on ajoissa harvennettu, ei niihin pitäisi tulla tuulituhojakaan sen enempää kuin muihinkaan hoidettuihin metsiin.

Jos tämä systeemi yleistyisi, edes niin, että siitä alettaisiin yleisemmin puhua, niin jo siitä voisi olla apua kuidun hintaan ja lisien maksuun. Tässä on hyvä huomata, ettei edellinen ole mikään kommunistin kannanotto: on metsänomistajien etu, että metsäteollisuus on kannattavaa ja että puut saa aina kaupaksi. Mutta joku kohtuus voisi olla noissa maksetuissa hinnoissakin, ei ole kohtuullista, että sellunkeittäjä käärii voitot hankintahakkaajan/metsänomistajan selkänahasta. Jos ei ole samaa mieltä edellä esitetystä metsänkasvatusmallista, kannattaa edes ostaa sellunkeittäjän osakkeita. Siten saa edes jotain hyvitystä, samalla tosin tulee pissineeksi omiin muroihinsa, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Saattasihan tuo kuitupuun kasvatuksen vähentäminen (joka on ollut usein ennenkin esillä) muuttaa puutavaralajien hinnoittelua jossain vaiheessa.   Tukkien laatuhinnoittelun puuttuminen  metsäpäässä kannolla heikentää jatkuvasti tukkien keskimäärästä laatua ja saheiden arvoa.  Se saattaa ohjata ainakin metsän kasvatuksen kannattavuudesta kiinnostuneiden käyttämiä mh-tapoja huonompaan suuntaan myös tukin laadun kannalta.

Mo:n kannattaa keskittyä tukin kasvatukseen vaikka hintaeroa ei ole laadukkaiden tukkien ja juuri ja juuri min laadun täyttävien tukkien välillä koska kuitupuun hinta on mitä on.   Nyt varsinkin A:lkn tukit menee liian halvalla joten miksi tukkeja  ei kasvattaisi nopeammin ja edullisemmin kuin ennen , silloin kun katsottiin tukin laadulla olevan merkitystä myös mo:n tiliin.

Mh-suositukset on laadittu aikaan, kun kuitupuulla oli paljon parempi hinta suhteessa yleiseen hintatasoon kuin nyt on ollut jo pidemmän aikaa.   Siksi istuttamalla ei ainakaan kannata kasvattaa kuitupuuta enempää kuin  on joskus  pakko tukkipuiden min laadun saamiseksi.  Se selviää esim. kannattavuuslaskelman avulla.  Tähän liittyy lisäksi mm. särkymävara ja muutama muukin tekijä (esim. kasvupaikkatekijät) mutta keskimäärin voidaan istutustiheyttä laskea suht. paljon ja lopputulos paranee mo:n kannalta katsottuna.

”Ei tehdä mitään”…Taasko? Pakkaa se salkkusi ja pötkellä klusterin vuorineuvosten juttusille.  Onko alveilla vehtailu vienyt ajan?

Johan on aikoihin eletty, että metsänomistajalla ei ole mitään sanomista omiin puihin. Epäilen että näin olisi?