Jovain. Kirjoitat teoriaa, mutta kukin voi helposti käytännössä laskea, mitä oma puunkorjuu tulisi maksamaan ja kykeneekö hankintatyöhön. Veikkaan että vanha totuus pätee edelleen: mitään raivaus- ja moottorisahaa isompaa vehjettä ei kannata metsätalouteen hankkia, tai jos hankkii, puunkorjuun määrä vuosittain pitää olla iso, että tulot riittävät poistoihinkin. Kevyitä metsänhoito- ja hakkuutöitä voi omatoimimetsänomistajan kannattaa tehdä, jos se aika ei ole pois palkkatyöstä.

Yhtiöt maksavat urakoitsijoille korjuusta ja myyjälle puusta aina niin vähän kuin mahdollista, joten mitään ’oikeaa hintaa’ ei ole olemassakaan. Epäkohta 1 on tukin hinnoittelussa, jossa ei ole hankintalisää, ja epäkohta 2 on kuidun hinnoittelussa, jossa tuotteen arvo ja raaka-aineen arvo ovat erkaantuneet liikaa toisistaan.

Hankintahakkuu kannattaa päätehakkuu ikäiselle kuviolla jos puunlaatu on niin huonoa että kuitua tulee suurinosa. Kuutioita tulee nopeaan. Hankintana kuidusta voi sen 15€ saada enemmän kuin päätehakkuun kuitu hinta.

Kannattaa lukea ajatuksen kanssa myös Paavo Puuntuottajan blogiin tulleet kommentit hakkuutekniikasta ja hankintakauppaan sopivista harvennuskohteista (mm. ne jotka eivät ole konekorjuuseen parhaita mahdollisia). Jos edellytykset ja välineet ovat kunnossa ja jos tarjolla on vielä lähikuljetus kohtuuhintaan, sitten vaan savotoille!

Lisään vielä sen verran, että jos Jovainia arveluttaa ’pimeät korjuun kulut’, voithan aina tehdä kilpailutuksen, eli kysyä pystyhinnan ja sen lisäksi urakoitsijoilta tarjoukset hakkuulle ja lähikuljetukselle.

silloin  kun siirryttiin  pinta-ala  verotuksesta  myyntiveroon  monet  maksoivat  tuplaveroa  ja  maksetaan  vieläkin tukin  päätehakkuulla  tässäkin asiassa  yhtiöt  käyttivät  valtaansa  ja  polkivat  metsänomistajien etuja  ja   sama  jatkuu  mitenkäs  muuten pitäisi  saada  joku  riippumaton puunvälittäjä  muukuin  yhdistys  väliin  miksiköhän  puuta  ei  voi  myydä  ulkomaille  estääkö  joku  taho  sen ?