Ranelle vastaan , että vähemmällä työllä pääsee , kun raivaa kahteen kertaan tähänastista vallinnutta käytäntöä aikaisemmin . Onnistunut taimikonhoito puolestaan vähentää ennakkoraivauksen tarvetta .
Nyt saamme ”nauttia” hedelmistä , joita kemera-ehdon täyttymisen odottelu taimikoissa on tuottanut eli ikuinen raivauskierre ennen jokaista hakkuutapahtumaa .
Muutamaan kertaan olen jo todennut , että ohuempi kanto versoo vähemmän ja , että taimikko hoitaa itse iteään päästyään hyvään kasvuvauhtiin . Tätä mahdollisuutta pitäisi hyödyntää totuttua enemmän . Kysessä on vihreä vaihtoehto paremmasta päästä .

Tuohon suorittavan kirjoitteluun tulee varmasti eriäviä näkökulmia, mutta asiaahan hän kirjoittaa. Olen melko varma että kolmella oikea-aikaisella taimikon raivauksella päästään sellaiseen tuloksen että ennakkoraivaukselle ei ole tarvetta.

Se milloin ne tehdään niin ensimmäisen ja toisen raivauksen ajankohdalla on ratkaiseva merkitys. Jos ensimmäistä ja toista raivauskertaa lykätään liian myöhäiseksi on tilanne hankala koko taimikonhoidon ajan. Tavoittenahan on kasvattaa istutetusta puulajista sellainen että se omalla varjostuksella jatkossa hillitsee lehtipuun kasvua ja lopuksi estää sen kokonaan.

Nyt jos kahta ensimmäistä kertaa myöhästytetään niin varjostusvaikutusta ei synny koska istutettu taimisto jää jälkeen lehtipuuston kasvusta. Toisekseen lehtipuuston juuristo saa sellaisen mittasuhteen että vesakoituminen lisääntyy potensissa. Siten raivauksen ajankohtaa on syytä harkita mahdollisimman tarkoin.

Toisekseen kahden pahasti vesoituuneen taimikon raivaus on huomattavasti kallimpaa kuin kolmen vähän vesottuneen taimiston. Siten kustannussäästöä ei synny edes tätäkään kautta.

Kyllähän tuon luulis luonto hoitavan niin, että kuusikossa ainakin suurempi varjostus on oleellisempaa kuin kantojen koko, joten Ranelta ihan relevantti kysymys. 3 kertaa kun raivaa niin varmasti tulee hyvä mutta mullakaan ei ole innostusta kovin montaa kertaa raivata unohdin vähemmälläkin pääsee samaan lopputulokseen. Jos eka raivaat aikasin ennenkuin kuusten tosikasvu on vielä alkamatta niin kovin jää ohuiksi kun silloin kun pitäisi kasvaa myös sivusuunnassa. Esim. 5+12 vuotiaana raivattu on ei ole sivusuunnassa vielä kovin täyteläinen kun kuuset on vesakon peitossa juuri parhaimpaan aikaan kun taas jos viimeinen raivaus on myöhemmin niin ainahan kuusikko on sitten sulkeentuneempi. Kannothan ei ole silloin juuri sen isompia jos myös eka kerta on ollut oikeaan aikaan.

Oishan se hienoa, että muiden metsät raivattava 3 kertaa. Mut kuitenkin ihmiset tympääntyvät saman homman tekemiseen usein itse tai teettämiseen. Jos tavoite on vain 2 raivausta ni ei se toimi monesti niin hyvin jos tehdään etupainoitteisesti. Se voi sitten myös kuitenkin johtaa ennakkoraivaustarpeeseen.

Täällä kasvaa huippumäärät rojua melkein kaikkialla enkä minä oon huomannu taimet menis mikskää vaikka ei hötkyilis niitten kanssa. Lisäksi jos raivata pitää usein niin se on johtanut kaikkeen ihmeellisyyteen kuten kitkentäkoneisiin ja vesakontorjunta aineisiin. Sitä alkaa monet miettimään parempia keinoja ja minusta minä olen oikeilla jäljillä.

Portimo :
#”On se muuten ennakkoraivaus monesti tosi iso työmaa. Minulla on ollut alueita, joihin olen tehnyt taimikonhoidon mutta sitten ensiharvennusvaiheessa ostaja on vaatinut vielä raivaamaan. Viiden hehtaarin alueella meni monta päivää puun tyvejä kierrellessä. Toisen alueen teetin ostopalveluna niin sain lähes parin tonnin laskun, kun puusto oli sen verran järeää, että jäävä puusto meni pääosin kolmosen puolelle. Ei jäänyt paljon myyntituloa.

Voisko siinä olla lisäperustelua oman hakkuuhärvelin hankinnalle, että tekisi samalla koneella raivauksen ja pistäisi rangat energiakasaan? Isännällä ois paremmin aikaa näperrellä mutta ei ainakaan tarvitsisi maksaa raivaussahamiehelle.”#

Näinhän ne tapahtumat yleensä tuntuvat etenevän , kuten ”Portimo”
ensimmäisessä kappaleessa kertoo . Moni on joutunut tähän tilanteeseen ajoittamalla taimikonhoidon liian myöhäiseksi tai tekemättä mitään hoitotoimia . Raivaus on tehtävä kuitenkin jossakin vaiheessa . Se maksaa sitä enemmän , mitä myöhemmin ollaan liikkeellä . Kustannuslisä on keskim. 10 % / vuosi.

Kalleimmaksi taimikonhoito työvaiheena tulee silloin , kun joudutaan hankkimaan raivaussahaa järeämpää kalustoa sen toteuttamiseen . Tilanne ei muutu siitä tekipä työn sitten itse tai , että teettää työn toisella . Aikoinaan väärin suunnattu kemera-tuki on ollut osaltaan hämärtämässä käsitystä tästä tosiasiasta.