Minulle luonto itsessään on arvokasta kun siellä liikun. Kenenkään ei minulle tarvi kertoa minkälainen sen arvokkaan luonnon pitää olla jotta se olisi arvokas. Joillakin on hirveä tarve määrittää arvokas luonto,  minulla ei. Nautin kulkea ja touhuta hoidetuissa metsissä ihan taimikoista lähtien samoin kun olen käynyt vaeltelemassa joissain kansallispuistoissa niin sielläkin on miellyttävä liikkua. Suomen luonto on arvokasta itsessään, ei sen tarvi olla pelkästään tietynlaista.

Jos et kuulu mihinkään sertifikaattiin niin periaatteessa säästöpuut saisi hakata ja osa suojavyöhykkeistä. Käytännössä en usko että kovin moni näin tekee, ainakin itselläni on muutakin tekemistä kuin säästöpuita käydä hakkailemassa.

Sertifioitu tai ei, omia metsiä saa käsitellä kuten haluaa, ei jättöpuita eikä suojavyöhykkeitä rantaan. Sertifiointi edellyttää vain sitä, että tekee kirjallisen ilmoituksen parantavasta toimenpiteestä, jos on hakannut ohjeiden vastaisesti. On luvattava, että näin ei toimita kuin vasta seuraavalla kerralla. Ja sillä siisti.

Mikä on tilanne, että jättöpuuryhmää ei saa tai voi hakata?

Mistäs se hakintapinon ostaja tietää mistä ne puut on otettu? Onko käytävä ennen ostoa esittelemässä kannot? Ja eikös siellä firman puumassassa saa olla tietty määrä ns. neutraalia puuta?