Kuinkas moni vielä tekee hankintahakkuita moottorisahalla ja minkälaisia savotoita. Itse tulee aina noin 100 mottia talven aikana harvennuksia sahattua.
Onhan siinä eroa kun liikutaan metsämaalla, mutta samat haittavaikutukset on silti mahdollisia, koska metsissä isot ajokoneet kuormattuina on painavampia kuin esim. noissa peltoja koskevissa tutkimuksissa olleet isot telakoneet (15 t , pienet telakoneet 4,5 t). Mahdollinen metsämaan painumisongelma liittyy puun ajon ohella myös energiapuun keruuseen, jossa koneen painot on myös tavallista suurempia. Pelloilla ei ole yleensä juuristovaurioidenkaan vaaraa olemassa. Juuristovaurion syntymiseen ei välttämättä tarvita kuin yksi ajokerta 20 vuoden aikana väärään aikaan.
Voisit varmaan Visakallo kertoa lähteen aikaisempaan väitteeseesi tutkimustuloksista ensiharvennushakkuiden vaikutuksettomuudesta metsän kokonaiskasvuun, niin ei jää asia pelkän uskomuksen tai mielikuvan varaan.
Kertoisin kyllä sen, jos vain sen nyt löytäisin. Netissä se ei todennäköisesti ole. Itse luin tämän tutkimuksen 80-luvulla ilmestyneestä metsätalouden oppikirjasta tai oppaasta.
Jos saan suositella, niin kehottaisin tutustumaan uudempiin opuksiin ja tutkimuksiin. Metlan tutkijoiden kirjoittamat on hyviä. Esim. Tuottava Metsänkasvatus -05. Sieltä löytyy paremmin tutkittua tietoa.
Kyllä minä tuonkin opuksen olen lukenut. Ihan kohtalainen kirja, tosin silläkin on ikää jo kohta 12 vuotta. Aika monessa asiassa on menty noista päivistä eteenpäin.
Jos ajourien leveydeksi on sovittu 4 m, niin miten ihmeessä niistä tulee 5 – 6 metrisiä?
Kuinka ihmeessä hakkuukoneen käyttäjät tekevät harvennuksella ajouraverkoston ilman minkäänlaista suunnitelmaa?
Miten voitte hyväksyä uraverkoston, joka on sijoitettu alavimpiin paikkoihin, vaikka ne ovat lähes pehmeikköjä?
Minkä takia uraverkkoa ei ole suunniteltu niin, että siellä on kantavilla pohjilla kulkeva pääura ja siihen liitettynä keruu-urat, joita ajetaan vain kerran ja silloinkin vajaalla kuormalla?
Meillä on hakkuusopimuksissa mahdollisuus mainita nimeltä urakoitsija tai kuljettaja, jonka hyväksyy.
”Kyllä minä tuonkin opuksen olen lukenut. Ihan kohtalainen kirja, tosin silläkin on ikää jo kohta 12 vuotta. Aika monessa asiassa on menty noista päivistä eteenpäin.”
Toki monessakin asiassa. Mutta ei eh:n kohdalla ole muuttunut tilanne siitä 12 v:n takaisesta tilanteesta muuten kuin että ajourien leveydet on yleensä kasvamaan päin.
Yhdenkään moton jäljiltä ajoura ei ole 4m vaan 5-6m moto itsessään on jo 3.5m leveä ja ajouran on pakko olla vähintään 1.5m leveämpi juuri noiden juuristovaurioiden minimoimiseksi. 3 kertaa kevyempänä 2.6m leveälle maataloustraktorille riittää helposti 2.8 ura ja kapeammastakin menee ellei kallistu eikä juuret kärsi lainkaan, parinvuoden päästä ei huomaa ollenkaan että on ajettu. Motolla vielä 10 vuodenkin päästä. Mitä enemmän renkaassa pitää olla rautaa pienen pintapaineen saavuttamiseksi, sitä enemmän juuristo kärsii, koska telat jauhavat jo muutamalla ajokerralla maanpintaa syvemmältä ja juurethan ovat pinnassa.
Eli Lauri Vaara on kokoajan ollut oikeassa, metsänomistajien etua nykyinen metsätalous ei palvele, heille jää tehtäväksi puiden kasvatus korvausksetta. Jää raiskattu metsä ja urille ajettu maasto, joka ei käytännössä koskaan palaudu entiselleen. Mitä jos edelliset sukupolvet olisivät myllännet metsissä samalla tavalla. Heille riitti, että kaatoivat kaikki puut kylien läheltä tervanpolttoon. Kyllä tuolla metsäteiden varsilla näkee niin pahasti pilattuja ja raiteille ajettuja metsänpohjia, että pahaa tekee. Kun puuta pitää tehtaille saada kesällä ja siitä maksetaan pari euroa enemmän, se palstan velkarahalla ostanut omistaja joutuu myymään.
Mielenkiintoinen ajatus. Ostetaan metsäpalsta vapaaehtoisesti velkarahalla ja sitten on pakko myydä puuta kesällä niin, että tulee syviä uria, jotka laskevat metsän arvoa. Kehenkähän tämä valituvirsi kohdistuu?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään